perjantai 1. maaliskuuta 2013

Kelaa hei!

Olen kokenut elämässäni kaksi merkittävää musiikkiin liittyvää kolahdusta. Dingo ja Kela. Näiden kahden fanittamisessa on kuitenkin yksi perustavanlaatuinen ero: Kelaa en ole stalkannut.
 
Vuonna 1985, aikana ennen internettiä tai navigaattoria, sain metsästettyä Neumannin kotiosoitteen. Raitaplyysat jalassa otin hatkat lapsikuoron esiintymisestä Porissa, suuntasin lähimmälle puhelinkioskille ja revin karttasivun mukaan. Neumannin koti löytyi yllättävän helposti kun otetaan huomioon etsijän ikä (10 vuotta) ja neitsytmatka Satakuntaan. Ei muuta kuin rappukäytävään ja Niemisten oven taakse postiluukusta kurkkimaan. Vaimo taisi hieman tuohtua innokkaasta fanista ja pamahti ovelle sillä seurauksella että sormeni jäivät postiluukun lipan väliin ja nivelet verillä muistan reippaasti pyytäneeni Nipaa ovelle. Ei tullut Pertti ovelle, mutta muistoksi jäi ruvet rystysiin.
 
Vuonna 2001 Anssi Kela teki minulle Dingot. En kuitenkaan ajellut Vihtiin testaamaan Kelan vaimon pinnaa. Pienen särön fanitus koki Milla-rallatuksen myötä. "Milla hei sun täytyy muuttuu" - heitot ei vaan jaksa enää huvittaa. Se oli puuduttavaa jo silloin 11 vuotta sitten, joten vienona toiveena Kelalle: et vääntäisi hittiä vaikka Pirkosta, Paulasta tai vaikkapa Jessicasta?
 
On mulla silti tämmöinen...
 
 

 


Tänä vuonna joulu tulee 22.3. Sitä odotellessa...

 
 
p.s. Olen diggaillut Kelaa tietämättäni jo vuonna 1993. Bändi nimeltä "Pekka ja susi" voitti Rockin SM:n ja Karhun elämää - biisi kolahti... Kyseisen bändin levykin löytyi tuolloin 90-luvulla hyllystä, mutta levy lähti mualimmalle. Hitto soikoon.
 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti