tiistai 26. maaliskuuta 2013

Sanoja

Rakastan sanoja. Lyriikkaa, proosaa. Runoina, kirjoina, musiikkina. Repliikkeinä, rytmeinä.

Joskus sanat on vain laitettu siten että ne ovat enemmän.

Juuri nyt minut on huumannut A.Kela.

Ilman sua
Jokainen päivä on tiistai
Ilman sua
Arki on laulu vailla sävelmää
Ilman sua
Jokainen päivä on tiistai
Ilman sua
 
(A.Kela -Ilman sua-)
 
Miten sydämet toimii?
Tietääkö kukaan?
Kuinka ne toisensa poimii
Saman rytminkö mukaan?
 
(A.Kela - Miten sydämet toimii-)
 
Aina kun yksinäisyys on liikaa
Ja hiljaisuus alkaa huutaa
Levyhylly pelastaa
Se tietää maahanpoljetut haaveet
Ja sydänten kaikki murheet
Auttaa niitä kantamaan
 
(A.Kela - Levyhylly pelastaa-)
 
Siellä soitettiin Kirkaa ja Metallicaa
Olin bileissä keskellä outoo porukkaa
Liukenin nurkkaan
 
Sä tulit musasta mulle avautumaan
Levyraatia päädyimme sänkyyn jatkamaan
Jalat jätti maan
 
(A.Kela - Miten sydämet toimii-)
 
 
Lauloin puoliksi itsekseni ääneen "Miten sydämet toimii? Tietääkö kukaan?"
ja perään kuului heleästi, pienen 2-vuotiaan miehenalun intensiteetillä
 "EI TIELÄ KUKAAN!"
 
Jalat taas tukevasti maassa...


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti