tiistai 21. toukokuuta 2013

5 yötä jouluun

Dingon jälkeen kolahti Bon Jovi.
Tuukka sanoi, että sen äiti oli tuonut sille
Saksasta Bon Jovin cd-levyn ja se oli kuulemma hyvä.
En tiennyt mikä oli Bon Jovi ja vielä vähemmän,
mikä oli cd-levy, sillä elettiin vuotta 1987.
Silloin musiikkia äänitettiin radiosta omalla mankalla
c-kasetille ja maailma loppui, jos juontaja alkoi puhumaan
biisin lopussa liian aikaisin.
Itse tehdyt Mix-kasetit olivat kova sana ja
Bon Jovi ei ollut soinut radiossa.
 
Silti Slippery When Wet kolahti.
Lujaa.
 
 
Vasta kolahduksen jälkeen näin
Suosikista mistä oli kyse.
Elettiin aikaa ennen internettiä.
Koko populaarikulttuurin tietämys perustui
Suosikkiin.
No. Tässä vaiheessa olisi varmasti kolahtanut viimeistään...
 
 
Tanssin Elämäni Ekan Hitaan
Bon Jovin tahtiin.
Never Say Goodbye.
 
Those Days... ;)
 
 
 
Olen kasvanut aikuiseksi Bon Jovin tahtiin.
Minulla on musiikkimuisti: moni biisi vie minut kuin elokuvassa
elettyyn hetkeen ja tunnelmaan.
Bon Jovi kuljettaa minut moneen paikkaan.
Iloihin ja suruihin. Limudiscoon ja synnytyssaliin.
 
Ollessani synnyttämässä kuopustani
ilokaasu ei turruttanut supistuskipua.
Tuntui, että aivot räjähtävät päästä.
Mutta kun radiosta alkoi soida tämä,
purskahdin nauruun...
 
Elämäni ironisimmat ja tuskaisimmat minuutit...
 
 
Kesäkuussa 2011...
 

 
...ja 5 yön päästä Tampereella...
 

 
 

2 kommenttia:

  1. Täällä ilmoittautuu yksi porvoolainen, sellainen joka parikymmentä vuotta kävi haaveilemassa muutavansa tänne joskus ja joka vasta lasten muutettu pesästä sai toteutettua pakottavan päähänpistonsa.
    Muutaman vuoden elon jälkeen olen kaupunkin tuntuu siltä ainoalta oikealta :)
    Iloitsin blogistasi, jossa sain lisää avartavia näkäkulmia kotikulmilleni. Tiedän nyt ainakin muutaman paikan johon taidan aika pian mennä :)
    Tervetuloa vierailulle maamolaan, jossa Porvoo vilahtaa vähintäänkin kotipihan näkökulmasta.

    VastaaPoista
  2. Heippa Siili ja kiva kun löysit tänne :)

    Olen aivan hullaantunut Porvooseen. Olin haaveillut tänne muutosta vuosia ja lausunut sen ääneenkin ja hups: varo mitä toivot, sillä toiveesi saattaa toteutua. ;) Elämä heittää ja välillä osuu ihan kohdilleen.

    Olen kävelevä Porvoo-mainos ja ihan ilman korruptiota. Syntyperäiset porvoolaiset ystävänikin välillä nauravat, kuinka minulta saa vinkkejä ja uusia näkökulmia kotikylään. En saa tästä paikasta tarpeeksi ja saan näppylöitä kommenteista "Porvoo on ihana kesäkaupunki". Kesäkaupunki! Tämä on timantti 365 päivää vuodessa! Keväinen Porvoo on upea, samoin syksy ja saaristo. Talvella tämä on ihmemaa ja kesä on toki oma lukunsa. Tästä se ajatus blogiinkin oikeastaan lähti: halusta näyttää, että Porvoo on niin paljon muutakin kuin ranta-aitat ja Brunbergin suukot.

    Kävin jo piipahtamassa blogissasi ja siellähän oli vaikka ja mitä ihanaa luettavaa. Palaan siis takaisin :)

    VastaaPoista