torstai 23. toukokuuta 2013

Café Rongo ja Maailman paras cappuccino

Myönnän olevani samalla sekä
nolo että myyty.
 
Nolo siitä, että löysin kahviloiden helmen
niinkin kaukaa kuin omasta kotikaupungistani
erään turistin blogikirjoituksen perusteella.
 
Ja myyty astuttuani sisään Café Rongoon.
 
 
iPhone-räpsyt eivät tee oikeutta Rongolle,
joten paikan päällä kannattaa käydä
itse toteamassa, kuinka oikeassa olen.
 
 
Ensimmäinen tunne ovesta sisään astuessani
oli fiilis siitä, kuin olisin ulkomailla.
Olin kaukana sateisesta Porvoosta.
Miljöö oli kerrassaan upea!
 
 
Tarjolla oli toinen toistaan houkuttelevampia herkkuja.
Ulkomailla-tunnelmaa korosti Rongon epäsuomalainen palvelu.
Hymyilevä ja mutkaton nainen osasi tulkita tutkailevan ilmeeni oikein
ja alkoi kertomaan valikoimastaan.
Lounaskeiton saisi viher-, peruna- tai couscoussalaatilla
tai salaatteja saisi myös erikseen.
Oli täytettyä croissanttia ja sämpylää, mutta myyjän suosituksesta päädyin
feta-pinaattipirakkaan vihersalaatilla.
Nappisuositus ja nappivalinta!
 
 
Positiivinen hämmennys jatkui ja ulkomailla-fiilis kasvoi entisestään,
sillä Rongossa tarjoillaan pöytiin. Hymyillen ja rupatellen.
Oi wau.
Siinä vaiheessa kun luomujääteekin kannettiin kassalta eteeni,
tiesin Rongosta tulevan kantikseni.
Piiraassa maistui se, mitä nimi lupaili: feta ja pinaatti.
Luomujääteessä maistui tee.
Seikkoja, jotka eivät aina ole itsestäänselvyyksiä.
 

 
Paikan tunnelma oli aidosti sellainen,
että viihdyin siellä kirjaa lueskellen yli tunnin.
Ei pönötystä, vaan rento fiilis.
(Miten kummassa muuten selviän elämässä ilman näitä
opintovapaapäiviä ja yksinäisiä lounashetkiä?
Kyselee nimimerkki Paperit ulos ensi kuussa)
 
 
Ihmisiä tuli ja meni, paikka on selvästi löydetty.
Miten ihmeessä minä en ollut?
Omasta mielestäni kotikaupunkini suurin fani?
 
Lounaan päälle teki mieli cappuccinoa
ja sitä tiskillä tilatessani tein omistajalle tunnustuksen:
löysin heidät vasta nyt. Miten ihmeessä?
 
Aurinkoinen kahvilanpitäjä ei pitänyt asiaa yhtään kummallisena,
sillä he eivät ole mainostaneet lainkaan.
Puskaradio selvästi toimii, sillä paikassa kävi ihmisiä tasaisena virtana.
Enkä ihmettele.
En kuulemma ole ainoa, josta tuntuu, että olisi ulkomailla.
Moni toteaa samoin Rongossa ja omistaja kertoi tunteen johtuvan
osittain ehkä siitä, että hänen puolisonsa on uusiseelantilainen
ja sieltä he ovat tuoneet Suomeen meille suomalaisille uutta kahvilakulttuuria.
Voi TERVETULOA, tätä on odotettu!
 
 
No. Joinpa sitten Maailman parhaan cappuccinonkin.
Sorry Rooma. Jäit kakkoseksi.
 
 
Rihkamakatu 12 on aivan vanhan kaupungin kyljessä.
Jos oikein tihrustaa, kuvassa näkyy Jokikatu.
Lisäplussaa paikalle tuo se, että autolle löytää ilmaisen parkkipaikan!
Suoranainen ihme Porvoossa.
 
Olen myyty.
Seuraavaksi täytyy kokeilla Rongon brunssi.
Heti viikonloppuna.

2 kommenttia:

  1. Kahvilaelämykset ovat ihania, ja onneksi tuollaisia helmiä on olemassa :)

    VastaaPoista
  2. KYLLÄ! :D Lottovoittajana tulen lorvimaan päivät pitkät kahviloissa romaaneja lukien... ;)

    VastaaPoista