keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

Ruoka-arvoitus

Mitähän on tänään tarjolla...?
 
 
Ei, en aio teurastaa mitään.
 
 
Ei, en metsästä vielä kanttarellejä enkä mustikoita. Enkä ole lähdössä lypsylle.
 
 
TA-DAA!
 
 
 
Nokkonen on mahtijuttu.
Voin pahoin sanasta superfood.
En käsitä goji-marja-macajauhe-hifistelyä,
kun oma luontomme on pullollaan
ilmaisia mahtijuttuja.
 
Nokkosista innostuin vasta kun huomasin
niiden kasvavan muutaman askeleen päässä talosta.
Rakastan pinaattia, joten päätin kokeilla nokkosta samalla tavoin ja toimii.
Paremmin kuin pinaatti.
 
Ilmainen, superhelppo ja mielettömän hyvänmakuinen.
 
Muistan kun pinaattiletut tulivat osaksi kouluruokailua 80-luvulla.
Otimme aina kerran kuudessa viikossa, pinaattilettupäivänä,
luokan kesken kisan, kuka pystyi syömään eniten pinaattilettuja.
Minä söin kerran 64.
Enkä edes voittanut.
 
Jos tykkäät pinaatista, rakastat nokkosta.
Ja jos et perusta Kippari Kallen herkusta,
kannattaa silti testata nokkosta. Se on hyvää!
 
NOKKOSKEITTO
 

 
Nokkoskeitto *klik* pesee Pinaattikeiton 1-0. Eiku 6-0.
 

6 kommenttia:

  1. Ajattelin seuraavaksi kokeilla sitä sinun muhennosta... :)

    VastaaPoista
  2. Minä tein myös tänä keväänä nokkoskeittoa pitkästä, pitkästä aikaa...totta että suomalainen superfood kuten nokkonen, ruisleipä, mustikka on ihan parhaita. Mulla kasvaa pihalla myös gojimarja, ihan uteliaisuudesta, mutta satoa en ole vielä saanut. Kivaa loppuviikkoa ja viikonloppua!

    VastaaPoista
  3. Kiitos Maija kommentistasi :) Olisiko sinulla hyviä nokkosreseptejä? Itse ajattelin kehitellä nokkospastakastikkeen, katsotaan, mitä Millan koekeittiö saa aikaan... ;)

    Puolukka on yksi huipuista luonnonantimista samoin kuin valkosipuli. No, se nyt ei kasva itsekseen. Mutta. Me nykyajan ihmiset haluamme lähipähi-luomupuomu-kaupat kotiovemme läheisyyteen, vaikka itseasiassa ei tarvitsisi kuin vetäistä kumpparit jalkaan ja kerätä metsästä mustikat, puolukat, sienet sen muut. Kaupan päälle tulee lapsille puuhaa ja elämystä. Ja mikä parasta: luontoranneke ei maksa mitään ja metsiä meillä riittää. Ihan täällä ruuhka-Suomessakin ;)

    En minäkään ole aina mikään martta ollut, mutta onneksi olen oivaltanut, kuinka helppoa on vaikkapa säilöä ja mehustaa. Tänä vuonna ajattelin ostaa oikein kuivurin. (samalla kyllä nyt naurattaa mitä kirjoitan perjantai-iltana... Niin se elämä muuttuu ja hyvä niin :D )

    VastaaPoista
  4. Näinhän se on, kaikki vähän eksoottisempi on muka vähän "hienompaa", eikä osata arvostaa mitä omassa lähiympäristössä on. Meilläkin asuu yksi superfood-hifistelijä (mieheni siis), joka tosin onneksi on huomannut, että turhan kalliiksi tulee, kun kotimetsistä saa ilmaistakin voimaruokaa. Kyllä se jotain pakurikääpiä kerää talteen ;)...Anopin tekemiä nokkoslettuja olen syönyt, oikein hyviä! Itse olen vähän laiska "martta" ruoan suhteen, kerään mustikat ja meidän takapihalta villivadelmat, mutta siihen se sit jää...pitäis olla enemmän vapaita tunteja vuorokaudessa :).

    VastaaPoista
  5. Totta tosiaan, Katja! Vuorokaudessa on liian vähän tunteja, joten välillä tulee oikaistua sieltä ja täältä. Ja toisinaan menee koko ajan oikopolkua pitkin... ;)

    VastaaPoista