perjantai 28. kesäkuuta 2013

Ruskis

Ihan melkein keskustassa laiduntaa kesäisin Ylämaan karjaa,
komeita sonneja.
Ajateltiin lähteä sonneja morjestamaan viilenevässä illassa.
Jokikatua Ruskikselle päin ajaessamme
näimme siinä aivan tien laidassa kaksi hevosta.
Sonnit saivat odottaa, sen verran erikoisia turisteja jokirannassa oli...
 
 
 
Tuntui metkalta nähdä komeita työhevosia aivan keskustan ja
turistijoukkojen läheisyydessä.
Mies tiesi kertoa, että nämä hevoset ovat
ihan töissä Porvoossa ja viettävät yönsä tässä joen rannan läheisyydessä.
 
Ja kyllä vain. Pikku surffailu laajensi taas maailmaani
ja nämä ihanat ovat Terttu ja Saliina, jotka leikkaavat nurmikkoa
Porvoon kaupungille. Nämä Åfeltin työhevoset *klik*omaavat oikein
omat fb-sivutkin... Borgåbladetissa oli juttuakin *klik* hurmaavista ruohonleikureista.
 
Näistä ruohonleikkureista siirryimme pari sataa metriä eteenpäin
hiukan isompia ruohonleikkureita etsimään Ruskikselta.
 


 
Ruovikkoalue Ruskis *klik* on luokiteltu kansainvälisesti arvokkaaksi kosteikkoalueeksi.
Ruskis on rauhoitettu luonnonsuojelualueeksi jo 1945.
 
Ruovikkoalueen umpeenkasvamista estävät astetta isommat ruohonleikkurit,
Ylämaan karjan naudat.
Mutta tänään komeat sarvipäät leikkivät piilosta kanssamme.
 
Ihasteltiin kesäiltaa joella...
 

 
...ja palattiin kotiin syömään vallan kesäistä herkkua...
 
 
No onkos´tullut kesä... ;D
 


4 kommenttia:

  1. Upeita kuvia! Ehkä ylämaan sonnitkin seuraavalla kerralla ovat suopeampia ja näyttäytyvät :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos :) Taitaa olla sinullekin tuttuja maisemia? Toivottavasti karvakamut suostuu seuraavalla kerralla morjestamaan... ;)

    VastaaPoista
  3. Ai vitsi, muistan hyvin kun ensimmäisen kerran näin ne valtavat sonnit. Epäuskoisena kattelin, varmastikin suu auki, että onko nuo oikeita :D :D En ollut koskaan nähnyt mitään vastaavia eläimiä, ainakaan vapaana. Ja nyt olen jo tottunut näkyyn, sen verran usein tuosta ohi ajellaan :) Pitäisikin joskus oikein ottaa kamera mukaan ja pysähtyä.

    VastaaPoista
  4. Hauska muisto, Taru :D!
    Tapasin mieheni ja (muut) sonnit ensi kertaa samana päivänä eräänä kesäisenä lauantaina. Kypärä esti ihmetyksestä auki ammottavan suuni näkymisen ;) Liekö sonnit edesauttaneet hullaantumista... ;) Mutta se hieno kesäpäivä kaikkine sonneineen on yksi ihanimmista muistoista.
    (tätä näpyttäessäni ajoimme juuri sonnien ohi ja nyt sateella niitä on koko lauma tuossa aidan tuntumassa pötköttämässä...)

    VastaaPoista