perjantai 18. lokakuuta 2013

Tunne minut

 
Esikoiseni. Rakas Tyttäreni.
12-vuotias.
 
Siirtymässä lapsuudesta nuoruuteen.
 
Minä sain kantaa häntä sisälläni, sain imettää.
Sain oppia tuntemaan koko tunneskaalan
pohjattomasta rakkaudesta
äärimmäiseen huoleen.
Sain kokea nekin tunteet äitinä,
joista neuvolan valmennuksissa vaietaan.
 
Sinä, Rakas Tyttäreni, loit minusta Äidin.
Sinä tulit kasvattamaan minua.
 
Minun tärkein tehtäväni on kasvattaa sinusta
aikuinen, joka ymmärtää roolinsa tämän maailman kansalaisena.
Muutoin Sinä saat kasvaa aivan millaiseksi haluat.
 
Haluan, että osaat noudattaa yhteisiä pelisääntöjä,
osaat elää ilman, että minä petaan maailman sinulle siloiseksi.
Haluan, että osaat asettua toisen asemaan ja
osaat unohtaa omat kyynärpääsi.
Haluan, että löydät omat rajasi, joita kukaan ei saa ylittää,
jos et tahdo niin.
 
Elämäni hienoimpia hetkiä ovat kahden keskiset hetkemme,
jolloin päästät minut maailmaasi.
Olen hyvin otettu siitä,
että avaudut minulle ja haluat pohtia kanssani asioita.
Ylpeäksi minut tekee se,
ettet ole kanssani samaa mieltä kaikesta.
 
Hämmennyn nykyisin siitä,
kuinka omanlaisesi sinusta on tullut.
Hämmennyn siitä, mitä olen eniten sinulle toivonut.
 
Murrosikä.
 
Voin lohduttaa sinua tyttäreni.
Siitä voi selvitä hengissä.
Itse olen se varoittava esimerkki murrosiästä
ja ehkä juuri siksi
haluan tuntea Sinut.
 
Ja ajattele.
Jopa minun isäni pystyy jo suhtautumaan siihen huumorilla.
Kun anoppini kysyi tässä eräänä äitienpäivänä isältäni,
millainen murrosikä Millalla oikein oli,
isäni vastasi:
"Minun piti oikein googlesta katsoa mikä se
murrosikä oikein on kun Millan kanssa se ei selvinnyt."
Sanoisinko, että tämä ironinen vitsi aukeaa täysin vain sille,
joka eli kanssani 90-luvun alkua.
 
Oli ihanaa istahtaa kanssasi kahdestaan kahvilaan
eräänä aamuna,
kun meillä oli ylimääräinen tuntia aikaa.
Ihan kahdestaan.
 
Olen niin ylpeä sinusta.
Etsi rauhassa oma tiesi ja kulje valitsemaasi suuntaan.
Minä olen sinua varten.
 
Varastetaan taas yhteinen hetki ihan kahdestaan
ja ihmetellään, kuinka onnelliseksi
lämmin croisantti voikaan ihmisen tehdä...
 
 


2 kommenttia: