keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Tallinna on niin paljon muutakin kuin...

... piraattikopioita, kaljalaatikoita ja humalanhuuruisia
firman pikkujoulureissuja.
 
Oma ensikosketukseni Viroon oli
ostosmatka Tallinnan legendaariselle Mustamäen torille.
90-luvulla neuvostoilme oli vielä ehostamatta itsenäistymisen jäljiltä
ja henkseli-ratikalla matkustaminen läpi betonibunkkerimaisemien
oli karu elämys.
Sateinen ja tuulinen joulukuun alku sekä Viro masensivat minut.
Tai oikeastaan sen sai aikaan suomalaiset,
joiden näkemys onnistuneesta ulkomaanmatkasta oli
halpa känni ja puoli-ilmainen Spice Girlsien piraatti-cd.
 
Vaikka neuvostovallan alta kuoriutui upea Viro,
suomalaiset pilasivat matkustusintoni lahden yli.
Jokaisella reissulla vähintään yksi elämänsä sankari
hajotti pahvilaatikkotorninsa vapauttaen oluttölkit kierimään
villisti muiden sanakareiden jalkoihin.
 
Myönnän, että minulle Viro oli pitkään juuri tätä,
joten suuntasin reissuni mahdollisimman kauas pois päin.
En halunnut maksaa lähiöpubikokemuksesta.
 
Mutta.
Viikonloppuna tapahtui jotakin.
Näin Tallinnan uusin silmin.
 
 
Tämä näkymä valloitti minut täysin.
Hotellissa sängynpäätynä oli näkymä
neuvostoaikaiseen Linnahall-bunkkeriin ja
kontrastina graffitein kuorrutetulle betonimöhkäleelle
oli sanoin kuvaamattoman kaunis merimaisema.
Viro jollainmuotoa avautui minulle tässä maisemassa.
 
 
 
Näin vanhan kaupunginkin uusin silmin.
Hurmaannuin historiasta.
 
 
Ehkä avarakatseisuuteeni vaikutti se, etten ollut ehtinyt ahdistumaan
Tallinnasta etukäteen.
Mies soitti töihin perjantaina klo 13.30 , ehtisinkö sulkemaan tietokoneeni siten,
että olisimme satamassa klo 16.00.
Ei siinä ollut aikaa maalata kauhukuvia viinaturismimatkasta.
 Yllätysmatka oli yllätys.
Monessakin mielessä.
Menin ehkä vähän ihastumaan tuohon maahan,
jonka muka tunsin.
 
Ja jos ihmiselle kannetaan eteen
hapankermaa, mätiä, sipua,
oluessa haudutettua hapankaalia, porsasta ja punaviiniä,
voiko ihminen olla muuta kuin onnellinen?
 





 
Must leib ja valkosipulivoi. I´m in love...
 
 
Lageria ja hunajaolutta. Oi joi joi.
 
 
Puitteet, miljöö. Ja seura.
 
 
 
*klik*
 

 
Ja kuvien heikko laatukin sallitaan,
kun otetaan huomioon, että NAINEN pystyy lähtemään
matkalle siten, että pakkaamiseen menee todellakin vain 5 minuuttia.
(Enempään ei ollut aikaa. Eloonjäämistaistelu.)
Jos kamera unohtuu ja joutuu turvautumaan kännykkään,
se sallittakoon.
 
Mitäköhän minulle tapahtui,
kun suunnittelen jo uutta matkaa lahden yli...
 


3 kommenttia:

  1. Tallinna on kasvanut kovasti noista ajoista, mutta vielä on nähtävissä eri aikakausien vaikutteet. Oli muuten upea suoritus selvitä reissuun noin lyhyellä varoitusajalla :)

    VastaaPoista
  2. Aika hienosti selviydyit lentävästä lähdöstä! Tallinna on hieno paikka, sieltä saa hyvää ruokaa. Välillä kyllä ne laivamatkat vähän rasittavat, meno on joskus ollut aikamoista.

    VastaaPoista
  3. Tulin siihen tulokseen, että minulle taitaa olla parempia nämä 5 minuutin äkkilähdöt, sillä mukaan ei tarttunut mitään ylimääräistä ;) Suurin syy siihen, että käyn nykyisin niin harvoin Virossa ovat juurikin nuo ylitykset. Ei se merenkäynti, vaan juurikin se meno laivassa... Starilla oli iloinen yllätys "ei örisijöitä"- alue lisämaksusta, suosittelen. Meni se 2 tuntia ihan kivasti.

    VastaaPoista