maanantai 30. joulukuuta 2013

I ♥ Maatuska Я ♥ матрёшка

Rakastan maatuskoita.
 
 
Ne veivät sydämeni lapsena,
jolloin sain ensimmäisen nukkeni
vaariltani Leningradin -matkan tuliaisena.
 
 
Elettiin 70-lukua.
Neuvostoliitto oli ainakin lapsen silmin
vielä hieman tabu aihe ja muistan,
että maatuska-fanituskin oli jollain muotoa hiukan outoa.
Vaikka näitä ihania puunukkeja raahattiinkin rajan takaa tuliaisiksi.
 
 
Pohjaan oli lätkäisty violetilla leimalla "Made in USSR".
Ja äiti on maalarinteippiin merkinnyt maatuskan alkuperän...
 
Tuo hiukan jo haalistunut tuliaisnukke on saanut
neljätoista kaveria lisää.
Jokainen kätkee sisälleen tarinan.
Jokaisen olen saanut lahjaksi.
(Tai no, viimeisimmän ostin itse itselleni syntymäpäivälahjaksi Virosta.)
 
 
Ennen maatuskoillani oli paraatipaikka kodissani,
mutta uuden kodin myötä ne vielä etsivät loppusijoituspaikkaansa.
Maatuskani ansaitsisivat arvoisensa paikan,
mutta nyt ne vain nököttävät työhuoneessa kirjahyllyn päällä.
Minusta niiden pitäisi olla jossakin aukaistuina, jokainen nukke näkyvillä...
 
 
 
Minulla on kaksi lempimaatuskaa.
Toinen on tämä olkikoristeinen nukke,
jonka sain vuonna 1984 vanhemmiltani Viron matkan tuliaisiksi.
Tai, Neuvostoliittoahan se silloin vielä oli.
Viru-hotelli oli S-ryhmän sijaan ihan jonkun muun ryhmittymän omistuksessa
ja sukkahousut olivat ruplaa kovempaa valuuttaa.

 
Toinen lempinukkeni on isältäni saamani syntymäpäivälahja vuodelta 1997.
Jokin mansikkamaatuskassa viehättää erityisesti.



Nämä kaksi hoikempaa maatuskaa kätkevät sisäänsä yllätyksen.

 
Maatuska-fanitukseni sai minut aikanaan harkitsemaan
jopa maatuska-tatskaa ja haaveilin ottavani
suuresti ihastelemani Paola Suhosen maatuska-kuvion *klik*
ikuiseksi koruksi itselleni.
Mutta tatuointia harkitessani ja kuvituksia netistä etsiessäni huomasin,
että maatuska-kuvio onkin aikamoinen hitti tatuointimaailmassa *klik*
ja jätin ajatuksen hautumaan.
 

 
Venäläinen kulttuuri kiehtoo muutenkin.
Murrosikäisenä en ollut aivan muodin huipulta
kulkiessani villainen "maatuska-huivi" kaulassa.
Jo tuolloin venäläinen ruokakulttuuri oli lähellä sydäntäni
ja isäni järjesti lapsuudessani perheellemme teemailtoja,
joista venäläiset illat olivat lempi-iltojani.
Pöytä katettiin venäläisteemalla,
tarjolla oli blinejä, venäläistä kaviaaria,
venäläistä skumppaa,
suolakurkkuja, smetanaa ja hunajaa.
Tai borsch-keittoa *klik*
ja Pietarin limppua.
 
Arvatkaapa, mitä alkoi nyt tehdä mieli?
Kyllä.
Pitäisiköhän laittaa blinitaikina tekeytymään huomiseksi...?


6 kommenttia:

  1. Sinulla on upea maatuska-kokoelma. Kulttuuriset vaikutteet maustavat mukavasti arkea, ja harrastuneisuus tuo iloa itselle ja muille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Eri kulttuurien vaikutteet todella tuovat iloa arkeen. Lapsuudessani, aikana ennen internettiä ja ulkomaanmatkoja, nämä perheemme teemaillat olivat kuin minimatkoja. Muistan ainakin kreikkalaisen illan (moussakaa ja kreikkalaista salaattia), kiinalaisen illan (äidillä oli syömäpuikot nutturassa) ja venäläisen illan (pöytäliinana "maatuskahuivi" ja astioina matkamuistoja Venäjältä).
      Tässä juuri rustataan tyttären kanssa kauppalistaa: päätettiin viettää uuden vuoden aatto venäläistunnelmissa... ;)

      Poista
  2. Hieno kokoelma! Ja arvaa, mitä minun alkoi juuri nyt tehdä mieli... Onneksi kohta alkaa blini-kausi. Voisi käydä ainakin Sinnessä kokeilemassa, miltä heidän blininsä maistuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvaapa minkä bistron sivuilla juuri surffailin ja tsekkasin, josko olisi tietoa blini-illoista... Sinnepä Sinne!

      Poista
  3. Teitä maatuskafaneja on muitakin! Minunkin lähipiiristäni löytyy yksi.

    VastaaPoista