sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Kotouttamista

Kotiin pitää aina palata Mannerheiminkadun sillan kautta. Aina. Vaikka tulisi hiukan eri suunnasta kaupunkiin ja vaikka moottoritietä pääsisi nopeammin perille. Koukkaus kylän kautta on vain tehtävä.

 
Tämän takia...
 
 
 
Kotona odotti pääsiäisihme.
11 päivää sitten kotiin jäi pojan pääsiäisaskartelupaskartelu hedelmäpussiin käärittynä.
Pussissa odotti tällainen:
 
 
Ihana olla kotona!

lauantai 30. maaliskuuta 2013

Onnellisuusasenne

Olen lapsuudesta saakka potenut isojen ja pienten asioiden päättyessä posttraumaattista haikeussyndroomaa. Lapsena ei tarvinnut olla kuin pari yötä kummitädillä ja kotiin palatessa ahdisti monta päivää se kivan loppuminen. Haikeus jäi jotenkin päälle. Aikuisena taudin muoto ilmenee jo ennakoivin oirein: saatan alkaa oikein ihanalla ja onnistuneella reissulla haikeilla jo matkan aikana, että "nonni, kohta tää loppuu ja sit tulee taas se haikee olo".
 
Tänään se iski 30 kilometrin jälkeen. Mulla oli jo ikävä meidän lomaa, vaikka oltiin käytännössä vielä Kuusamon rajojen sisäpuolella.
 
Otettiin pehmeä lasku lomalta palaajalle ja pysähdyttiin yöksi mökille. Kannatti.
 
 
Saimaa on hengästyttävän kaunis.
 
 
 
Ilta oli erityisen kaunis. Niin kaunis, että ei haitannut, vaikka hanki ei kantanutkaan ja reinot haukkasivat pakkaslunta nilkkoihin. Toissa pääsiäisenä norppa onnistui säikyttämään minut aamuyön puskapissareissulla tällä samalla rannalla, samannäköisellä hetkellä. Pysäyttävä hetki. Tuijottaa jään aukosta ylös kurkistavaa norppaa silmiin, joka oli varmasti yhtä ihmeissään nähdessään minut siinä kyykkimässä.
 
Silloin muistan ajatelleeni, kuinka ihmeellistä elämä on.
 
Norppa tuli näissä illan hetkissä mieleeni ja muistin Anna Perhon lohkaisun muutaman viikon takaa:
 

Olen Annan kanssa eri mieltä. Onni on pienissä asioissa. Onnellisuus on paljolti asennetta. Ja ehkä joskus tarvitaan järeämpiä aseita ja oravaa isompia söpöläisiä, kuten Saimaan norppia.

Olen aina ollut sen verran kova luu, että opin kaiken elämässä vasta kantapään kautta. Sen enempää aihetta nyt analysoimatta, voin sanoa kantapäät ruvella, että onni on pienissä asioissa.

Saa nähdä, kuinka onnellinen puskapissareissu ensi yönä tulee koettua...

keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Millaista elämää

Mies kutsuu minua Elämäntapaintiaaniksi.
 
Taitaa sitä samaa verta virrata koko perheessämme...
 
 
 
 
 
 
 
 
Ollaan me sitten kotona tai reissussa, kaikki on aina yhtä kotoisen vinksin vonksin.
 
Tämä ei ole sisustusblogi eikä ruokaa-ruohosipulit-ristissä-blogi.
Tämä ei todellakaan ole muotiblogi eikä käsityöblogi.
 
Mutta täällä on hetkiä elämästä, jotka merkitsevät minulle jotakin.
Ihan pienet asiat arjessa ovatkin niitä kaikkein suurimpia.
Ja joskus (lue: useimmiten) kannattaa jättää ne tiskit altaaseen ja lähteä pulkkamäkeen tai possumunkille,
sillä uskokaa minua: ne tiskit odottavat siellä altaassa vielä kun palaat takaisin.
Ja sitten lopulta tiskatessa on yhtä kokemusta rikkaampi...

tiistai 26. maaliskuuta 2013

Sanoja

Rakastan sanoja. Lyriikkaa, proosaa. Runoina, kirjoina, musiikkina. Repliikkeinä, rytmeinä.

Joskus sanat on vain laitettu siten että ne ovat enemmän.

Juuri nyt minut on huumannut A.Kela.

Ilman sua
Jokainen päivä on tiistai
Ilman sua
Arki on laulu vailla sävelmää
Ilman sua
Jokainen päivä on tiistai
Ilman sua
 
(A.Kela -Ilman sua-)
 
Miten sydämet toimii?
Tietääkö kukaan?
Kuinka ne toisensa poimii
Saman rytminkö mukaan?
 
(A.Kela - Miten sydämet toimii-)
 
Aina kun yksinäisyys on liikaa
Ja hiljaisuus alkaa huutaa
Levyhylly pelastaa
Se tietää maahanpoljetut haaveet
Ja sydänten kaikki murheet
Auttaa niitä kantamaan
 
(A.Kela - Levyhylly pelastaa-)
 
Siellä soitettiin Kirkaa ja Metallicaa
Olin bileissä keskellä outoo porukkaa
Liukenin nurkkaan
 
Sä tulit musasta mulle avautumaan
Levyraatia päädyimme sänkyyn jatkamaan
Jalat jätti maan
 
(A.Kela - Miten sydämet toimii-)
 
 
Lauloin puoliksi itsekseni ääneen "Miten sydämet toimii? Tietääkö kukaan?"
ja perään kuului heleästi, pienen 2-vuotiaan miehenalun intensiteetillä
 "EI TIELÄ KUKAAN!"
 
Jalat taas tukevasti maassa...


Pärinää lumella

Aurinko. Kuusamon luonto. Moottorikelkka. Parasta mitä voi kuvitella tekevänsä.

Kelkalla on hetkessä sisällä maisemassa.
 
 
 
 
 
 
 
Kelkat löysivät Keikerönmaahan. Elämys. Ja ihan oikeaa pannukahvia...
 
 
 
 
 

maanantai 25. maaliskuuta 2013

Reindeer pie vs. poropiirakka

Kotona on puolikas poro pakkasessa eikä se tunnu yhtään kummalliselta. Mutta kun pohjoisessa poropiirakka lukee kahvilan taulussa "Reindeer Pie", tuntuu kuin tekisi jotakin hyvin hyvin pahaa tilatessaan sitä. Miksi?

No, huonon omantunnon kolkutus hiipui varsin nopeasti, sillä piirakasta ei ole todistusaineistoa. *mums*

Rukan Lammintuvassa oli terassikeli. Aurinko paistoi ja Jyri paistoi. Montakohan muurinpohjalettua Jyri on elämässään ehtinyt käännellä meille etelän hetelmille?

 
Muikkupizzaa...
 
 
...ja kaunis Lammintuvan miljöö...
 
 

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Parempi överit kuin vajarit

"Parempi överit kuin vajarit", toteaa Anssi Kela. "Kannattaa mennä täysillä sisään ja ambulanssilla ulos."

Elämänkatsomusta minun makuuni.

 
Mulla oli joulu perjantaina. Ilmestyi levy, joka on osoittautunut The Levyksi. "Kuinka monta kertaa sä olet kuunnellut ton?" Eilen illalla vastaus oli 15. Tänään on uusi päivä.
 
Tämä levyllinen on jotakin enemmän kuin musiikkia. Tämä pysäyttää. Tämä liikuttaa. Tämä saa aikaan muistoja ja samalla kuljettaa jonnekin kauas pois. Tämä avaa jotakin uutta ja on samalla niin tuttua.
 
Levyn 80-luvun soundit vievät mut aikaan, jolloin suurin kriisi elämässä oli se, että kalkkeutuneet vanhemmat eivät antaneet katsoa tv-sarjaa "V". Aikaan, jolloin aurinkolaseissa piti olla neonväriset narut. Levyltä kuuluu Flashdande - elokuva, Miami Vice - tv-sarja, Ihmemies ja kivipestyt farkut. Purjehduskengät, takatukka ja Donkey Kong - elektroniikkapeli.
 
Avausraita Maitohapoilla tulee syrjäyttämään Eye of the Tigerin akkain ryhmäliikuntatunneilla ja spinningpyörät saavat kyytiä. Oma ehdoton lempparini on Levyhylly pelastaa. Ilman sua on ihana.
 
 
Ilman sua jokainen päivä on tiistai.
 
 
Voiko enää kauniimmin sanoa?
 
 
Juuri nyt elämä on mallillaan. Mä olen lomalla, kaukana poissa ja mä voin rauhassa harrastaa mun Levyraatiani. Ja käydä välillä mäessä. Ja lääkitsemässä pärinäkuumetta kelkalla. Ja istahtaa auringonpaisteeseen munkille.
 


keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Tunnustan

 
Kävin taas tänään yhdellä.
 
Hovimestari Helmer vahti, että se todella jäi yhteen...
 
 
Café Helmi Välikadulla on helmi...

Arkitaidetta...

...mutta ei suinkaan arkista taidetta.


Juuri tähän ihastuin uudessa kotikaupungissani tänne muuttaessani. Yksityiskohtiin, jotka saavat hymyilemään. Ihan vaikka itsekseen.

Ajelin iltapäivällä töistä Rauhankatua keskustaan. Kuinka voikaan sähkökaappi saada hyvälle tuulelle?

 
Piti ihan pysähtyä kuvaamaan näitä päivänpiristyksiä...


 
Puhelimessa oli pari ihastuttavaa sähkökaappia kesän iltakävelyiltä...
 
 
 
Kotona google kertoi, että Porvoon Taidekoulun oppilaat loivat vuonna 2008 nämä arjen taideteokset Porvoon energian sähkökaappeihin kulttuurilautakunnan jäsenen aloitteesta.
Tämä on juuri sitä Porvoota, jota rakastan.
 
Kauneutta arjessa.

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Katin Sisustusnavetta Nummelassa

Blogistaniasta bongaa usein ihania must-to-go sunnuntaiajelukohteita. Katin sisustusnavetta Nummelassa oli nettituttavuuden perusteella paikka, jonne piti varta vasten lähteä ajelemaan...


 
 
 
 
 
Navetalle tepastellessani olin jo myyty. Tahtoo tämmöisen pihapiirin. 100 kappaletta heinäseipäitä odottaa kotona inspiraatiota ja puuhakkuuspuuskaa. Ja lumien sulamista. Ja...ja...ja...
 (mutta ideat on nyt ainakin käyty varastamassa.)
 
 
 
 
Omistaja-Kati on loihtinut navetasta herkullisen second-hand-sisustusmaailman. Pilttuut ovat muokattu itsepalvelumyyntipisteiksi, joissa myydään sisustamiseen liittyviä tavaroita ja käsitöitä. Omistaja on koonnut navettaan inspiroivia sisustusryhmiä ja miljöö on kertakaikkisen kaunis. Itseäni tosin hämmensi se, että kaikki esillä oleva ei ollutkaan myytävänä. Pilttuissa toki kaikki oli ostettavissa, mutta niiden ympärillä olevat ihanat esineet olivatkin useat Sisustusnavetan rekvisiittaa. Itse olin tietysti ehtinyt haalia sylillisen ei-myytäviä juttuja mukaan ja harmitus oli suunnaton, kun löydöt pitikin jättää paikoilleen. Pilttuiden valikoimissa oli havaittavissa hieman myös normi-itsepalvelukirppisten meininkiä: vaikka mitä yritettiin myydä "wanhana" ja "vintagena" ja hinnoittelu oli sen mukaista. Toki eihän se ole tyhmä joka pyytää, vaan...
 
No juu. Enhän minäkään tyhjin käsin lähtenyt. Niiden varastettujen ideoiden lisäksi mukaan lähti pari juttua, joiden uusi elämä on vielä mietinnässä...

 

Joella


Lauantai-iltana tutkailin epäluuloisena joen pilkkireikiä ja uskaltauduin vielä tälle keväälle jäälle. Wileniuksen telakan edustalla on niin kaunista, että sitä uhmaa jääkammoaan vapaaehtoisesti ja oma-aloitteisesti...

 
 
Höyrylaiva m/s J.L.Runeberg on vielä talviunillaan huputettuna. Suunnittelin jo ensi kesälle risteilyä Loviisan suuntaan...
 
 
Telakka jäi odottamaan jäiden sulamista. Minä lähdin sulattamaan itseäni Lehtimäen grillille, josta saa maailman parhaat makkaraperunat. Paljon sanottu ihmiseltä, joka ei syö makkaraa. Paitsi Lehtimäen grillin makkaraperunoissa.