perjantai 31. toukokuuta 2013

Ranskalainen tori @ Porvoo

Oi mikä ihanuus löytyy reilun viikon ajan
Aleksanterinaukiolta Taidetehtaalta!
Ranskalainen tori!
 
 





Tuoksu on yhtä huumaava kuin Etelä-Ranskan markkinoilla...



 
Porvoon Taidetehdas juhlii 1-vuotissynttäreitään
Art & Food - festivaaliviikon merkeissä ja
Ranskalainen tori on osa juhlaa.
Torille pääsee aina 9.6. saakka,
joka päivä klo 11-19.
 
Ruokaholistin taivas...



 
Kierin nukkumaan...


Jazz Breakfast @ Café Rongo

Viimeinen opintovapainen perjantai
oli syytä aloittaa juhlavasti.
This is it.
Valmista tuli.
Oikea hetki palkita itsensä
Café Rongon ranskalaisella aamiaisella.
 
Pöytään kannettiin kulhollinen
loistavaa ranskalaista maitokahvia,
tuoremehua ja...
 
 
...tuore, lämmin croissant,
juustoa, hilloa ja hedelmiä.
 
Sitten alkoi tapahtumaan.
Tänään olikin tarjolla Jazz Breakfast
ja sain nauttia ranskalaisen aamiaiseni
Hesarin ja Janne Maarala Trion kera.
 
 
Aivan huikea aamu.
Piti vain piipahtaa aamiaisella
ja yht´äkkiä olikin keskellä elämystä.
Oi Wau.
 
Rongo on uskomaton.
 
 
 


maanantai 27. toukokuuta 2013

Miniloma Mansessa & Suomen suurin karaoke

Tunnustan. Olen vieraissa.
 
 
Vetäisin illalla Suomen suurimmassa karaokessa
Living on a prayerin.
25 000 muutakin vetäs.
 

 
Elämäntilanteessa, jossa yksin wc:ssä asioiminenkin on juhlaa,
miniloma oman Miehen kanssa on
Iso Juttu.
 
"Jos olis aivan pakko muuttaa Porvoosta pois"-leikissä
minä valitsen aina Tampereen.
Tampere on huippu!
(Raipekin oli muuten Jovin keikalla.)
 











 
 
 
Sitä paitsi.
Paikassa, jossa hotelleissa tarjoillaan aamiaisella
Mustaamakkaraa,
ei voi olla kuin onnellinen turisti...
 


torstai 23. toukokuuta 2013

Café Rongo ja Maailman paras cappuccino

Myönnän olevani samalla sekä
nolo että myyty.
 
Nolo siitä, että löysin kahviloiden helmen
niinkin kaukaa kuin omasta kotikaupungistani
erään turistin blogikirjoituksen perusteella.
 
Ja myyty astuttuani sisään Café Rongoon.
 
 
iPhone-räpsyt eivät tee oikeutta Rongolle,
joten paikan päällä kannattaa käydä
itse toteamassa, kuinka oikeassa olen.
 
 
Ensimmäinen tunne ovesta sisään astuessani
oli fiilis siitä, kuin olisin ulkomailla.
Olin kaukana sateisesta Porvoosta.
Miljöö oli kerrassaan upea!
 
 
Tarjolla oli toinen toistaan houkuttelevampia herkkuja.
Ulkomailla-tunnelmaa korosti Rongon epäsuomalainen palvelu.
Hymyilevä ja mutkaton nainen osasi tulkita tutkailevan ilmeeni oikein
ja alkoi kertomaan valikoimastaan.
Lounaskeiton saisi viher-, peruna- tai couscoussalaatilla
tai salaatteja saisi myös erikseen.
Oli täytettyä croissanttia ja sämpylää, mutta myyjän suosituksesta päädyin
feta-pinaattipirakkaan vihersalaatilla.
Nappisuositus ja nappivalinta!
 
 
Positiivinen hämmennys jatkui ja ulkomailla-fiilis kasvoi entisestään,
sillä Rongossa tarjoillaan pöytiin. Hymyillen ja rupatellen.
Oi wau.
Siinä vaiheessa kun luomujääteekin kannettiin kassalta eteeni,
tiesin Rongosta tulevan kantikseni.
Piiraassa maistui se, mitä nimi lupaili: feta ja pinaatti.
Luomujääteessä maistui tee.
Seikkoja, jotka eivät aina ole itsestäänselvyyksiä.
 

 
Paikan tunnelma oli aidosti sellainen,
että viihdyin siellä kirjaa lueskellen yli tunnin.
Ei pönötystä, vaan rento fiilis.
(Miten kummassa muuten selviän elämässä ilman näitä
opintovapaapäiviä ja yksinäisiä lounashetkiä?
Kyselee nimimerkki Paperit ulos ensi kuussa)
 
 
Ihmisiä tuli ja meni, paikka on selvästi löydetty.
Miten ihmeessä minä en ollut?
Omasta mielestäni kotikaupunkini suurin fani?
 
Lounaan päälle teki mieli cappuccinoa
ja sitä tiskillä tilatessani tein omistajalle tunnustuksen:
löysin heidät vasta nyt. Miten ihmeessä?
 
Aurinkoinen kahvilanpitäjä ei pitänyt asiaa yhtään kummallisena,
sillä he eivät ole mainostaneet lainkaan.
Puskaradio selvästi toimii, sillä paikassa kävi ihmisiä tasaisena virtana.
Enkä ihmettele.
En kuulemma ole ainoa, josta tuntuu, että olisi ulkomailla.
Moni toteaa samoin Rongossa ja omistaja kertoi tunteen johtuvan
osittain ehkä siitä, että hänen puolisonsa on uusiseelantilainen
ja sieltä he ovat tuoneet Suomeen meille suomalaisille uutta kahvilakulttuuria.
Voi TERVETULOA, tätä on odotettu!
 
 
No. Joinpa sitten Maailman parhaan cappuccinonkin.
Sorry Rooma. Jäit kakkoseksi.
 
 
Rihkamakatu 12 on aivan vanhan kaupungin kyljessä.
Jos oikein tihrustaa, kuvassa näkyy Jokikatu.
Lisäplussaa paikalle tuo se, että autolle löytää ilmaisen parkkipaikan!
Suoranainen ihme Porvoossa.
 
Olen myyty.
Seuraavaksi täytyy kokeilla Rongon brunssi.
Heti viikonloppuna.

tiistai 21. toukokuuta 2013

5 yötä jouluun

Dingon jälkeen kolahti Bon Jovi.
Tuukka sanoi, että sen äiti oli tuonut sille
Saksasta Bon Jovin cd-levyn ja se oli kuulemma hyvä.
En tiennyt mikä oli Bon Jovi ja vielä vähemmän,
mikä oli cd-levy, sillä elettiin vuotta 1987.
Silloin musiikkia äänitettiin radiosta omalla mankalla
c-kasetille ja maailma loppui, jos juontaja alkoi puhumaan
biisin lopussa liian aikaisin.
Itse tehdyt Mix-kasetit olivat kova sana ja
Bon Jovi ei ollut soinut radiossa.
 
Silti Slippery When Wet kolahti.
Lujaa.
 
 
Vasta kolahduksen jälkeen näin
Suosikista mistä oli kyse.
Elettiin aikaa ennen internettiä.
Koko populaarikulttuurin tietämys perustui
Suosikkiin.
No. Tässä vaiheessa olisi varmasti kolahtanut viimeistään...
 
 
Tanssin Elämäni Ekan Hitaan
Bon Jovin tahtiin.
Never Say Goodbye.
 
Those Days... ;)
 
 
 
Olen kasvanut aikuiseksi Bon Jovin tahtiin.
Minulla on musiikkimuisti: moni biisi vie minut kuin elokuvassa
elettyyn hetkeen ja tunnelmaan.
Bon Jovi kuljettaa minut moneen paikkaan.
Iloihin ja suruihin. Limudiscoon ja synnytyssaliin.
 
Ollessani synnyttämässä kuopustani
ilokaasu ei turruttanut supistuskipua.
Tuntui, että aivot räjähtävät päästä.
Mutta kun radiosta alkoi soida tämä,
purskahdin nauruun...
 
Elämäni ironisimmat ja tuskaisimmat minuutit...
 
 
Kesäkuussa 2011...
 

 
...ja 5 yön päästä Tampereella...
 

 
 

maanantai 20. toukokuuta 2013

Tervaa ja jäätelöä

Minulla oli vakaa aikomus
lähteä ostamaan tervaa rautakaupasta.
En kuitenkaan päässyt sillan yli joen länsipuolelle,
koska Itäinen jokiranta suorastaan
huusi luokseen.
 
 
Kaljaasi Maritan edustalla oleva jäätelökioski
oli kiinni aurinkoisena iltana klo 19.
Pikku vinkki yrittäjälle:
sinuna pitäisin auki puljun hiukan pidempään,
sillä meitä jäätelönhimoisia oli muutama muukin liikkeellä...
 
 
Créme Brûlée ja pekaanipähkinä-kinuski.
Kiitos Kipparin kioski.
 
 
Tepastelimme takaisin kaljaasi Maritalle.
Laivan tervaus tuoksui voimakkaasti.
 
Alkoi naurattaa:
tervaostoksilla olija ahmi
hiekkaämpärin kokosta jäätelöannostaan unohtaen
koko rautakauppareissun.
Edes se tervan tuoksu ei muistuttanut,
että K-Rauta menee kiinni klo 20.
 
Oli tähdellisempäkin tekemistä.
 
 
 
 
 
Itäinen jokiranta uudelta sillalta vierasvenesatamaan päin
on ihastuttava.
Kaunis ja rauhallinen. Elävä postikortti.
 
 

 
 
Tarvitseeko mainita, että se tervan osto jäi vaiheeseen.
Projekti viljelylaatikot saa odottaa.
Saa niitä pottuja hätätapauksessa kaupastakin.