maanantai 30. syyskuuta 2013

Lisää Rongoa!

Rihkamakadun ihanainen Rongo
on laajentunut Taidetehtaalle.
 
Sydämen pohjasta: JEE!
 
Rongoilua Taidetehdas kaipasikin.
 
 
 
 
Rongon latte ja porkkanakakku
saavat olon euforiseksi.
Maanantainakin.
 

 
Varsin mukiin menevä maanantai siis.
 
Päivän kruunasi Hopealusikka puussa - blogin
Marianne N:n ihana yllätys:
 
 
Kauniisti niiaan ja kiitän. Tuli niin hyvä mieli :)
 
Jaan hyvää mieltä seuraaville bloggaajille,
jotka tuovat blogillaan iloa arkeeni
 
 
Hyvän mielen viikkoa Teille kaikille,
jotka löysitte perille...


lauantai 28. syyskuuta 2013

Kotouttamista syksyisessä Porvoossa

 
Viikko sitten Porvoossa oli vielä aivan kesä.
Startatessamme lentokentälle mietin,
kuinka hassua oli lähteä lähes kesäisestä kotikaupungista
Kyproksen lämpöön.
 
Mutta viikossa kaikki oli toisin.
Eilen illalla kotiin palatessa
oli pakko vetää villasukat jalkaan ja sytyttää takkaan tulet,
sillä syksy oli saapunut Porvooseen rytinällä.
 
Tänään piti aloittaa kotouttaminen,
sillä ikävähän sitä ehtii jo viikossa tulla.
 
(Ja sain hyvän syyn ulkoiluttaa ihania saappaitani ja villasukkiani.)






Café Fannylla on uudet omistajat
ja sopivasti uudistettu look.
 
Ei liikaa, mutta tarpeeksi.
 
Pienen shokin aiheutti huomio,
ettei Runebergin torttuja ollut tarjolla!
Siis porvoolaista peruselintarviketta!
 
Ruokaympyrääni piti siis laajentaa
ja omenapiirakka lähes korjasi runebergintorttupettymyksen.
 






 
Maastouduin järkkäri kaulassa erinomaisesti
turistimassaan.
Kaikki muut kameralliset puhuivat
joko venäjää tai saksaa.
Ja kahvilassa puhuttiin riikinruotsia,
taisi olla vieraita lahden toiselta puolelta.
 
Hienoa, että turistit käyvät täällä myös muulloinkin
kuin kesällä,
sillä Porvoo on melkeinpä parempi
syksyllä, talvella ja keväällä.
 
Kaunista hääparia kuvattiin vanhalla sillalla
ja kirkon kellot soivat.
Syyskuu on täällä vielä vilkas hääkuukausi.
Porvoossa on kieltämättä upeat puitteet kemuille
ja kotikylän kirkko onkin yksi Suomen suosituimmista vihkikirkoista.
 
Nyt on (kumisaapas)jalat tukevasti
kotikylän kamaralla.
Niin kivaa kuin reissaaminen onkin,
kotiin on aina ihana tulla!
 
Borta bra men hemma bäst.
 
 

perjantai 27. syyskuuta 2013

Vähän ronskimmalla kädellä sitä D-vitamiinia talveksi...

Palasimme tänään D-vitamiinin tankkausreissulta
Kyprokselta.
 
Tuli samalla tankattua vähän muutakin.
 
(as you can see...)
 
 
 
Pokkari, paikallinen olut ja vatupassina oleminen on osa onnistunutta lomaa...

 
...mutta koska bensa virtaa suonissa, on lomalla aina päästävä
tien päälle näkemään ja kokemaan.
 
Kyproksella riittää ihmeteltävää. 




 
Kreikassa voisin elää pelkillä gyroksilla.
Aika moni päivä Kyproksellakin sai polttoainetta
noista ihanista pitoihin käärityistä hässäköistä...
 
Kyproksella gyroksen voi valita joko "Greek" style tai "Cypros" style.
Kyproslaisittain hässäkässä oli enemmän täytettä,
joten suosittelen syötäväksi
vasta vakiintuneemmassa seurusteluvaiheessa... ;)


 
Seuraavan mätön kimppuun voi uskaltautua
vasta hyvinkin vakiintuneessa
parisuhdestatuksessa.
 

Hummeripastan syömiseni ei ollut aivan yhtä
sensuellia katseltavaa kuin
Flashdance- elokuvan
treffikohtauksessa.
 
(sarjassamme "ei ekoilla treffeillä"- annoksia)
 
 
Moussaka.
Ei vaadi enempää selittelyä.
 
(Mutta voi tilata rohkeasti jo deittailuvaiheessa.)






 
Surf and turffia: beef with shrimps. Ei pöllömpi yhdistelmä.

 
Sielu ja ruumis on tankattu talvea varten.
Oli kuitenkin ihana palata Porvooseen,
johon syksy oli saapunut viikon aikana.
 
Ja ihana oli palata Blogistaniaan :)
 
 
 


perjantai 20. syyskuuta 2013

Kiikkustuoli

Sain aarteen äidiltäni.
Vaarini kiikkustuolin.
 
 
Kiikkumisen natina vei minut hetkessä
onnellisiin lapsuusmuistoihin mummulassa.
 
 
Mummu teki maailman parhaat hirvenlihapullat,
paistoi voissa valurautapannulla.
Ruoan kanssa oli kellarin rappusista kaupunkilaistytön
suuhun liian lämmintä maitoa.
Suoraan lehmän tissistä,
itse navetasta noudettua.
 
 
Vaari poltti ruoan päälle piippua ja kertoi tarinoita.
Istui kiikkustuolissa ja kuunteli radiota.
 
Minä kaupunkilaistyttö katsoin kiikkustuolissa
Ritari Ässää ja Dallasia.
Ja söin mummun voissa paistamia lättyjä,
joissa oli pitsireunat ja päällä sokeria.
 
 
Kiikkustuoli natisi.
Ääni oli rauhoittava.
Kaikki oli niin lämpöistä ja turvallista.
 
Äitini kysyi,
haluaisinko vaarin vanhan kiikkustuolin.
 
Tuoli on minulle paljon enemmän kuin kiikkustuoli.
Tuijotan tuolia ja hymyilen.
 
Tervetuloa kotiin...
 
 
 


tiistai 17. syyskuuta 2013

Ihana törmätä sukulaisiin!

Ja vieläpä kotikylällä!
 
Pirkon *klik* lähisukulainen tupsahti vastaan...
 

 
Niin ihana kuin Pirkkoni onkin,
haaveilen omasta vanhasta pompannapista...



sunnuntai 15. syyskuuta 2013

tiistai 10. syyskuuta 2013

Piirun verran parempaa pizzaa

tarjoilee salonkikelpoista pizzaa
Vanhassa kaupungissa.




 
Syyskuisena lauantai-iltana
me porvoolaiset olimme vähemmistönä Gabrielissa
ja ilokseni kuuntelin puheensorinasta,
että paikan ovat löytäneet näin syksylläkin turistit.
Ranskaa ja englantia sekottui
porvoolaiseen svenska-suomi-sekametelisoppaan
sujuvasti.
 
Ihana tunnelma omalla kotikylällä!
 
Lista oli muuttunut ja lempparini Pellinki-pizza oli poistunut valikoimasta.
 
Jubilee oli kuitenkin nappivalinta.
Tyysterin posuunkylkeä, rapeaa pekonia, chorizoa, suolakurkkua, chiliä, smetanasinappia, rucolaa, talon tomaattikastiketta ja talon juustosekoitus. 
 
 
Miehen eteen kannettiin Kirkko.
Ilmakuivattua kinkkua, terttutomaatteja, mozzarellaa, tryffeliöljyä, rucolaa,
talon tomaattikastiketta ja talon juustosekoitusta.

 

 
Jubileen kyytipojaksi sopi vallan mainiosti australialainen punkku,
Mies luotti Kirkon kanssa Karhuun.
 
Pizzojen sulattelukierros pimeässä ja autiossa vanhassa kaupungissa riitti
jälkiruoaksi...