keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Ensilumen aikaan

Muistattehan vielä?
 
Ensilumi tuli.
Ja suli.
 
Mökillä oli ihmeellistä seurata,
kuinka maisema voi muuttua
parissa tunnissa...
 


 
Ruskainen makkaranpaistohetki laavulla
muuttui hetkessä lumiseksi...
 
 


tiistai 29. lokakuuta 2013

Café Cabriole

Harmaa ja sateinen lauantai vaati
kovia aseita vastarintaan synkkyyttä vastaan.
 
 
Café Cabriolen kristallikruunut
ja kutsuvat lasivitriinit täynnä
erilaisia kakkuja ja leivonnaisia
sopivat erinomaisesti karkoittamaan
orastavan harmausahdistuksen.
 
 
Runebergin torttu tehoaa vaivaan kuin vaivaan.
Ne yksinkertaisesti tekevät onnelliseksi.
Myös miniatyyrikoossa.

 
Teen ystävänä ilahdun aina yhtä paljon siitä,
että tarjolla on useita haudutettuja laatuja.
Ja hunajaa.
Ja oikeat teekupit.
Tänään valinnanvaikeutta toi neljä erilaista vaihtoehtoa.

 
Ei enää niin harmaa päivä. Eihän?
 


maanantai 28. lokakuuta 2013

Joulu on Porvoossa

Etelä-Suomi odottaa syysmyrskyä saapuvaksi.
Harmaatakin harmaampi maanantai.
Mikä ihana tekosyy uppoutua
Porvoon matkailutoimiston
"Joulu on lähellä" - esitteeseen...
*klik*
 
 
Olen peittelemättömän hullaantunut kotikaupunkiini.
Olin sitä jo ennen kuin tästä tuli kotikaupunkini...
 
Yksi joulunajan traditioni oli jouluostosreissu
Vanhaan kaupunkiin.
 
Muistan erityisen hyvin marraskuun 2004.
Olin kateudesta kuralla ystäväni muutettua tänne miehen perässä.
Kiertelimme lumisateessa vanhan kaupungin putiikkeja
ja huokaisin haikeasti, että "voi kunpa minäkin asuisin täällä!".
Tuo syksy oli tähän astisen elämäni vaikein vaihe
ja päivä Porvoossa toi tarpeellisen breikin kipeään arkeen.
Ystäväni totesi iloisesti:
"No. Etsitään sulle täältä mies ja muutat sinäkin tänne!"
Muistaakseni en edes hymyillyt tokaisulle,
sen verran vähän ajatus innosti.
 
Mutta elämällä on usein meille ihan omat suunnitelmansa.
Vaikka kuinka rimpuilee niitä vastaan.
 
 
Tuo hetki nousee mieleeni aina näin joulun alla.
Se, kuinka rikki ihminen voi sisältään olla
samalla tietämättään, että elämällä on annettavanaan
vielä jotakin huikeata...
 
Samassa kohdassa, jossa kävimme tuon pienen,
mutta mieleenpainuvan keskustelun ystäväni kanssa,
kuuntelemme joka jouluaatto perheeni kanssa joulurauhan julistuksen.
Katson Miestäni ja perhettäni
ja sydämen valtaa lämpö, kiitollisuus ja ihmetys siitä,
että unelmilla on taipumus toteutua...
 
 
 Minun joulunalusaikaan kuuluvat porvoolaisen traditiot.
*klik*
 
Vpk:n talon myyjäiset.
Vanhan Porvoon joulunavajaiset Raatihuoneen torilla.
Lucian kruunajaiset.
Annan markkinat.
Taidetehtaan joulumarkkinat.
Saariston joulu, joulumarkkinat Pellingissä.
Joulurauhan julistus jouluaattona Raatihuoneen torilla.
 
 
Millaisia joulunalustraditioita ja tapahtumia
Sinun Jouluusi kuuluu?
 


lauantai 26. lokakuuta 2013

Vähän kirjoista ja matkustamisesta

Poden parantumatonta matkakuumetta.
Koko ajan pitää olla jonkinlainen reissu
vähintäänkin suunnitteluasteella.
 
 
Koska olen myös hulluna kirjoihin,
matkustaminen ja kirjat yhdistyvät elämässäni
monella tapaa.
 
 
Rakastan matkustamiseen liittyviä kirjoja.
Tietokirjoja, matkaoppaita, tarinoita matkustamisesta.
 
Kirjoitan jokaisen reissumme muistoksi matkapäiväkirjaan
ja palaan Muisto Airlinesilla usein menneisiin matkoihin.
 

 
Lukemaan oppiminen avasi minulle lapsena
portin täysin uuteen maailmaan.
Kirjastokortti tuntui mahdollisuudelta
päästä minne vain.
Hamstrasin jo pienenä alakoululaisena
putkikassini täyteen kirjoja,
kymmenittäin,
enkä meinannut malttaa raahata aarteita
kotiin saakka.
Tarinoiden maailmoihin matkustaminen kutkutti
niin kovin.
 
 
Ironista, että tänään matka Pariisiin maksaa
saman verran kuin opaskirja.
 
Lento maksoi 35€ ja kirja 34,90€.
 
Tuliaiset kirjamessuilta
 
Helsingin Kirjamessuilla eilen illalla
minut valtasi sama tunne
kuin lapsena kirjastossa.
Voin päästä minne vain uppoutumalla
noihin houkutteleviin kirjoihin.
 
Bridget Jones valloitti minut täysin 15 vuotta sitten.
En voinut lukea sitä junassa, koska pyrskähtelin nauramaan ääneen.
Bridgetistä on kuulemma kasvanut
aikuinen keski-ikäinen nainen.
Aivan kuin minustakin.
Ikä on kasvattanut minusta naisen,
joka suorastaan toivoo,
että purskahtaa nauruun julkisela paikalla.
Nähtäväksi jää, vieläkö chick lit tehoaa.
 
 
Pekka Hiltusen ISO
tehoaa ainakin.
Kaukana chick litistä.
Puhutteleva. Pysäyttävä.
Iso aihe. Iso romaani.
 
Avaa Sinäkin portti lukemattomiin maailmoihin.
 
Jaa minulle kirjavinkkisi.
Mikä kirja minun kannattaisi lukea?
Ja miksi?


perjantai 18. lokakuuta 2013

Tunne minut

 
Esikoiseni. Rakas Tyttäreni.
12-vuotias.
 
Siirtymässä lapsuudesta nuoruuteen.
 
Minä sain kantaa häntä sisälläni, sain imettää.
Sain oppia tuntemaan koko tunneskaalan
pohjattomasta rakkaudesta
äärimmäiseen huoleen.
Sain kokea nekin tunteet äitinä,
joista neuvolan valmennuksissa vaietaan.
 
Sinä, Rakas Tyttäreni, loit minusta Äidin.
Sinä tulit kasvattamaan minua.
 
Minun tärkein tehtäväni on kasvattaa sinusta
aikuinen, joka ymmärtää roolinsa tämän maailman kansalaisena.
Muutoin Sinä saat kasvaa aivan millaiseksi haluat.
 
Haluan, että osaat noudattaa yhteisiä pelisääntöjä,
osaat elää ilman, että minä petaan maailman sinulle siloiseksi.
Haluan, että osaat asettua toisen asemaan ja
osaat unohtaa omat kyynärpääsi.
Haluan, että löydät omat rajasi, joita kukaan ei saa ylittää,
jos et tahdo niin.
 
Elämäni hienoimpia hetkiä ovat kahden keskiset hetkemme,
jolloin päästät minut maailmaasi.
Olen hyvin otettu siitä,
että avaudut minulle ja haluat pohtia kanssani asioita.
Ylpeäksi minut tekee se,
ettet ole kanssani samaa mieltä kaikesta.
 
Hämmennyn nykyisin siitä,
kuinka omanlaisesi sinusta on tullut.
Hämmennyn siitä, mitä olen eniten sinulle toivonut.
 
Murrosikä.
 
Voin lohduttaa sinua tyttäreni.
Siitä voi selvitä hengissä.
Itse olen se varoittava esimerkki murrosiästä
ja ehkä juuri siksi
haluan tuntea Sinut.
 
Ja ajattele.
Jopa minun isäni pystyy jo suhtautumaan siihen huumorilla.
Kun anoppini kysyi tässä eräänä äitienpäivänä isältäni,
millainen murrosikä Millalla oikein oli,
isäni vastasi:
"Minun piti oikein googlesta katsoa mikä se
murrosikä oikein on kun Millan kanssa se ei selvinnyt."
Sanoisinko, että tämä ironinen vitsi aukeaa täysin vain sille,
joka eli kanssani 90-luvun alkua.
 
Oli ihanaa istahtaa kanssasi kahdestaan kahvilaan
eräänä aamuna,
kun meillä oli ylimääräinen tuntia aikaa.
Ihan kahdestaan.
 
Olen niin ylpeä sinusta.
Etsi rauhassa oma tiesi ja kulje valitsemaasi suuntaan.
Minä olen sinua varten.
 
Varastetaan taas yhteinen hetki ihan kahdestaan
ja ihmetellään, kuinka onnelliseksi
lämmin croisantti voikaan ihmisen tehdä...
 
 


keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Tirmon rannassa

Pikku Mies on saanut meiltä molemmilta
verenperintönä bensaa suoniin.
Pieni Mies syttyy kaikelle pärisevälle.
 
Traktoreiden ja kaivinkoneiden ohella
Pellingin lossi on Kova Juttu.
 


 
Mikäs´se on Tirmon rannassa seisoskella
ja ihastella Porvoon kaunista saaristoa.
Ja lossia ;)


 
Elämys, johon ei tarvita
Elämysrannekkeita...


maanantai 14. lokakuuta 2013

Bosgårdissa

 
on
porvoolainen helmi.
 
Bosgård sijaitsee itäisellä puolella Porvoota ja
vaikka ei asuisikaan samoilla hoodeilla
(kuten eräs onnellinen bloggari),
ei matka ole pitkä muualtakaan muallimmasta:
Porvoon vanhassa kaupungissa kun laittaa nokan kohti itää
ja köröttelee 15 minuuttia Isnäsin suuntaan ja Ylikentietä,
saapuu hurmaavaan miljööseen...
 



 
Bosgårdin luomutilalla kasvatetaan Charolais-pihvikarjaa, jota myydään
suoramyyntinä suoraan meille kuluttajille.
Tilalla on myös deli-kahvila ja kartanomiljööstä pääsee nauttimaan
luontopolkuja kulkemalla.
 
Bosgårdin liha liittyy myös minun ja Miehen alkutaipaleeseen.
Kokkailimme ensimmäisiä kertoja yhdessä ja Mies kaivoi pakkasesta jauhelihaa.
Mielessäni ehdin ajatella, että kuka pakastaa jauhelihaa!?!
Ehkä ilmeeni ei vaatinut tulkinnantaitoja,
sillä Mies kertoi usein ostavansa pihvikarjan lihaa läheiseltä tilalta.
Koska liha myydään 15 kilon paketissa,
se piti pakastaa.
 
Edelleen mietin, kuinka erikoista jokin liha nyt saattoi olla...
Että näki sen vaivan, että ajoi hakemaan lihaa jostain ja pakasti sen!
Muistan hyvin valaistumisen hetken, kun paistoin jauhelihan pannulla.
Lihasta ei irronnut lainkaan sitä ilvettävää nestettä,
joka täyttää paistinpannun yrittäessä ruskistaa
vakuumipakattua tehotuotetua jauhelihamössöä.
Taisin kummastella ilmiötä ääneenkin,
sillä Mies hymyili ja totesi että nii-in. Tuon takia haen lihat suoramyyntinä.
 
Olin valaistunut.
Ja koska olen vain ja ainoastaan valaistunut,
Miehen myötä itseasiassa aloin vasta syömään punaista lihaa,
sillä en ollut aiemmin oikein tykännyt siitä.
Miksiköhän?!?
Lihoilla on eroja. Tuotantotavalla on merkitystä.
Bosgård siis käännytti minut ;)
 
Mies on tähän saakka hoitanut liha-asiat,
enkä ole tilalla aiemmin käynyt.
Mutta nyt Bosgård on panostanut myös luomutilan
oheistoimintoihin ja
deli-kahvila ympäröivine upeine kartanomiljöineen piti ehdottomasti
esitellä myös Pikku Miehelle.
 
Ja kuka voi ohittaa aamun lehdestä mainoksen:
"Tule maistamaan Bosgårdin luomutilan omia täyslihamakkaroita.
"All you can eat" lisukkeineen vain 8 €.
Vielä lokakuun ajan näet Bosgårdin deli-kavilassa
hunajamehiläiset työssään lasisessa pesässään.
Tilalla kolme luontopolkua,
lapsille oma leikkipaikka sisällä ja ulkona."
 
Tuli kaupat!
 
 
 
 
Makkaralajitelma, yrttiperunat,
vihersalaati ja punakaalisalaatti
sekä BBQ-kastike oli
järjettömän hyvä setti.
Ja on meinaan aika paljon sanottu ihmiseltä,
joka ei syö makkaraa.
 
Mutta opin taas jotakin uutta:
on olemassa makkaraa. Ja Makkaraa.
Tämä oli sitä Makkaraa. Mmm...
 
Oma lempparini oli mausteinen chorizo,
Miehen puolestaan herkkunakki,
mutta kyllä täyslihalenkkikin upposi.
 
 
Delistä ja itse asiassa koko miljööstä tuli mieleen
aiemmin hehkuttamani Ahvenanmaan Smakbyn.
Aivan huippua, että tällainen paikka löytyy meiltä mantereelta,
ja vieläpä ihan naapurista!
Hienoa, Bosgård!
 


 
Seurasimme Pikku Miehen kanssa mehiläisten hunajahommia
ja ostimme kaksi suurta purkkia kotiin.
Todella kohtuullinen hinta: 6,10 € kotimaisesta
500 g luomu/lähihunajasta on juuri sopiva.
 
Ja best for last.
Pikku Mies ei meinannut pysyä housuissaan,
kun piti päästä tsekkaamaan
traktorit ja sonnit.
Tässä järjestyksessä.
 


 
Sonnien murina (siltä se minusta kuulosti)
oli vaikuttavaa.
 
Äijillä oli kuulemma menossa
hierarkian hiominen ennen talviasumukseen siirtymistä.
 




 
Tämän kokemuksen jälkeen
sorrun toivottavasti vain välttämättömissä
tilanteissa kaupan vakuumipakkauspainajaisiin.
Luomuliha vakuumissa on jotakin aivan muuta kuin
luomuliha suoramyyntitilalta ilman vakuumia.
 
Trust me.
 
Kun näki omin silmin nuo upeat eläimet,
jotka ottivat mittaa toisistaan lajityypilliseen tapaansa,
tuntuu lähimarketin lihatarjonta
vähintäänkin arveluttavalta.
 
Ihana iltapäivä Bosgårdissa!
Koittakaahan pojat sopia välinne... ;)


sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Saahan jo korkata?

 
Tänään korkkaan.
En malta enää odottaa...
 
Nämä jätin jemmaan viime jouluna,
ostin vähän enemmän Pellingin joulumarkkinoilta.
 
Minun jouluuni kuuluu
 
(kuva pellingejul.com)
 
Odotan sitä yhtä paljon kuin itse joulua.
 
Tänään aion jo hiukan fiilistellä.
Sytytän ihanaiset hattivatti-tuikkuni, jotka olen ostanut
Pellingin joulumarkkinoilta Skärgårdshemmetistä.
 
Tuikkuja katsellessani olen vakuttunut siitä,
että Tove Jansson loi hattivatit ihasteltuaan vuosikymmeniä
näitä Porvoon saaristossa meren hiomia rantakiviä... 





 
Niin, sehän on enää 2 kuukautta Lucian päivään... ;)