maanantai 30. joulukuuta 2013

Ainoat oikeat

Sovitaanko, että et lue miesten (!!!)
kirjoittamia leffa-arvosteluja tästä romanttisesta komediasta
Nyt-liitteestä tai Ilta-Sanomista?
Sovitaanko, että jos pidät lajityypistä,
menet katsomaan tämän ihanan ihanan pätkän,
(jonka jälkeen olen vieläkin ihan pähkinöinä)?
 
kuva: linkki
 
 
Okei. Menisin katsomaan leffateatteriin
vaikka monologia kalastuksen perusteista
jos sen tekisi Antti Reini.
Että en varmaankaan ole kovin objektiivinen leffakriitikko.
Mutta sen sanon, että en muista nähneeni näin viihdyttävää
ja liikuttavaa ja sydämestä kouraisevaa kotimaista
laavstoori-pläjäystä sitten...ööö...
No, nyt lyö tyhjää.
Antti Reini jäi verkkokalvoille.
 
kuva: linkki
 
Elokuvakriitikon uskottavuuttani toki hiukan vähentää se tosiseikka,
että olen itkenyt Volvon tv-mainokselle. Ja light-beer-mainokselle.
Ja...ja..
Mutta viimeksi itkeä tihrutin tällä tapaa elokuvateatterissa
Bridget Jonesia katsellessani.
 
Niin ja te miespuoliset leffakriitikot.
Salissa oli myös miespuolisia katsojia, ihan keski-iänkin saavuttaneita
ja he spontaanisti saivat aikaan naurunremakoita.
Ihan ilman että vaimo tökki kylkeen.
Että kyllä se komedia Cantellin ohjauksessa
hanskassa pysyi, Keskevaaran käsikirjoitus oli yllätyksellinen
ja erityisesti Inka Kallénin roolihahmo oli huippu!
 
 
 
P.s. Älä karkaa lopputekstien aikana ulos...
 


I ♥ Maatuska Я ♥ матрёшка

Rakastan maatuskoita.
 
 
Ne veivät sydämeni lapsena,
jolloin sain ensimmäisen nukkeni
vaariltani Leningradin -matkan tuliaisena.
 
 
Elettiin 70-lukua.
Neuvostoliitto oli ainakin lapsen silmin
vielä hieman tabu aihe ja muistan,
että maatuska-fanituskin oli jollain muotoa hiukan outoa.
Vaikka näitä ihania puunukkeja raahattiinkin rajan takaa tuliaisiksi.
 
 
Pohjaan oli lätkäisty violetilla leimalla "Made in USSR".
Ja äiti on maalarinteippiin merkinnyt maatuskan alkuperän...
 
Tuo hiukan jo haalistunut tuliaisnukke on saanut
neljätoista kaveria lisää.
Jokainen kätkee sisälleen tarinan.
Jokaisen olen saanut lahjaksi.
(Tai no, viimeisimmän ostin itse itselleni syntymäpäivälahjaksi Virosta.)
 
 
Ennen maatuskoillani oli paraatipaikka kodissani,
mutta uuden kodin myötä ne vielä etsivät loppusijoituspaikkaansa.
Maatuskani ansaitsisivat arvoisensa paikan,
mutta nyt ne vain nököttävät työhuoneessa kirjahyllyn päällä.
Minusta niiden pitäisi olla jossakin aukaistuina, jokainen nukke näkyvillä...
 
 
 
Minulla on kaksi lempimaatuskaa.
Toinen on tämä olkikoristeinen nukke,
jonka sain vuonna 1984 vanhemmiltani Viron matkan tuliaisiksi.
Tai, Neuvostoliittoahan se silloin vielä oli.
Viru-hotelli oli S-ryhmän sijaan ihan jonkun muun ryhmittymän omistuksessa
ja sukkahousut olivat ruplaa kovempaa valuuttaa.

 
Toinen lempinukkeni on isältäni saamani syntymäpäivälahja vuodelta 1997.
Jokin mansikkamaatuskassa viehättää erityisesti.



Nämä kaksi hoikempaa maatuskaa kätkevät sisäänsä yllätyksen.

 
Maatuska-fanitukseni sai minut aikanaan harkitsemaan
jopa maatuska-tatskaa ja haaveilin ottavani
suuresti ihastelemani Paola Suhosen maatuska-kuvion *klik*
ikuiseksi koruksi itselleni.
Mutta tatuointia harkitessani ja kuvituksia netistä etsiessäni huomasin,
että maatuska-kuvio onkin aikamoinen hitti tatuointimaailmassa *klik*
ja jätin ajatuksen hautumaan.
 

 
Venäläinen kulttuuri kiehtoo muutenkin.
Murrosikäisenä en ollut aivan muodin huipulta
kulkiessani villainen "maatuska-huivi" kaulassa.
Jo tuolloin venäläinen ruokakulttuuri oli lähellä sydäntäni
ja isäni järjesti lapsuudessani perheellemme teemailtoja,
joista venäläiset illat olivat lempi-iltojani.
Pöytä katettiin venäläisteemalla,
tarjolla oli blinejä, venäläistä kaviaaria,
venäläistä skumppaa,
suolakurkkuja, smetanaa ja hunajaa.
Tai borsch-keittoa *klik*
ja Pietarin limppua.
 
Arvatkaapa, mitä alkoi nyt tehdä mieli?
Kyllä.
Pitäisiköhän laittaa blinitaikina tekeytymään huomiseksi...?


torstai 26. joulukuuta 2013

Pihvipirtti

Jokaisessa matkakohteessa on se
"pitää käydä"- ruokapaikka
ja Levillä se on ehdottomasti
*klik*
 
Tunnelma, miljöö, palvelu ja
Se Ruoka.
Kaikki samassa paketissa.
 
 
Pihvipirtin konsepti on toimiva.
Lista on lyhyt ja onnistunut.
(Eikä muutu joka trendituulahduksesta.)
Riihi on tunnelmallinen ja valloittava.
Henkilökunta on hymyileväistä sekä lupsakkaa.
Ja palvelualtista.
(Erikoista Suomessa, varsinkin kausituristikohteessa.)
 
 
Alkuruokana kalaherkkuja hilepöydästä.
Pääruoaksi valitaan pihviksi poroa, lammasta tai härkää.
Kastikevaihtoehtoja kuusi, lisäkeperunoita kolmea eri sorttia.
Jälkiruokana marjaisa valkosuklaamousse.
 
 
Kalapöydän kanssa saa jo himmata,
vaikka hilepöydän ääressä
silmäni ovat useimmiten suuremmat kuin vatsani...
 
 
Tällä kertaa halusin härkää, valkosipulimoussea
ja Wanhan ajan valkosipuliperunoita.
Pihvi oli paistettu erinomaisen mediumiksi.
Ja se valkosipulimousse.
Huokaan valkosipulisen huokauksen. Oih.
 
Poro kuusenkerkkä-riistakastikkeella
sai pöydän toisella puolella aikaan tyytyväistä hyminää.
 
Punaviinisuositus kannatti kuunnella,
samoin aperitiivisuositus Mutku.
 
Ja Pikku Herran lihapulla-annos upposi hyvin,
liekö syynä ollut hieno ele tarjoilijalta:
ketsuppi tuli Pikku Herran eteen kauniissa pienessä valkoisessa kulhossa,
josta sitä sai annostella ihan itse lusikalla.
Ja kun 2-vuotias saa tilaisuuden annostella ketsuppia ihan itse,
menisi alas vaikka havunneulaset ja kävyt.
Ketsuppiöverit on pieni hinta
vanhempien ruokarauhasta.
Maailmakaikkeudelle kiitos itseannosteltavasta ketsupista.
 
 
Jälkiruoka oli juuri sopivan kokoinen.
Ja juuri sopivan makea.
 
Vyöryimme ulos pirtistä.
Tätä kannatti odottaa.
Tässä kohtaa aika ei ollut kullannut muistoja.
 
 


maanantai 23. joulukuuta 2013

Fryysarin sinapista Sinnen sinappiin

"Kinkun kanssa syödään sitten Fryysarin sinappia."
 
Ensimmäinen porvoolainen jouluperinne,
jonka Mieheltäni opin Porvooseen muuttaessani.
Sitä sinappia sitten haettiin aina joulun alla Kirkkokadun keltaisesta nakkikioskista.
Me ja muut porvoolaiset.
 
 
"Nakkeja ja pikkulämpimiä. Varm korv småvarmt"
Lyhytsanainen, mutta paljon puhuva kyltti,
jonka alta myytiin ainoastaan nakkeja, kiuasmakkaraa ja lihapiirakoita.
Mausteina vain sinappia ja ketsuppia, ei mitään nykyajan kotkotuksia.
Juomavaihtoehtoina 2 desilitran maito tai trippimehu.
*klik*
 
Uusimaan artikkelissa Ingmar Gustafsson kertoi,
että sinapin edesmennyt legenda Harry "Fryysari" Gustafsson sekoitti
isältään perimän salaisen reseptin mukaan.
Tuoteselostetta sinapissa ei koskaan ollut,
EU:n vaatimukset eivät yltäneet Fryysarin sinappiin asti.
– Fryysarin mukaan on kaksi merkkiä maailmassa, joiden ei tarvitse ilmoittaa sisältöä:
Coca-Cola ja Fryysarin keisarin sinappi, Ingmar Gustafsson kertoi lehtijutussa.
 
Pikkulinnut ovat laulaneet, että Fryysarin reseptiä ovat monet yrittäneet ostaa
Fryysarin jälkeläisiltä.
Siinä onnistumatta.
Ei ole onnistunut Sinne:kään alkuperäisen reseptin metsästyksessä,
mutta Happy Ending- Sinnen tulinen sinappi
kuulemani mukaan kunnioittaa nimenomaan sitä ainoaa ja oikeaa:
Fryysarin sinappia.
 
Tällä myyntipuheella sai lunastettua paikan matkalaukustamme.
Otimme pienen palan Porvoota mukaan tänne Lappiin...
 
 

 
Happy Ending kulkee esikuvansa jälkiä:
Fryysarinkaan sinappi ei soveltunut vasta-alkajille...


 
Makoisaa Joulua!


sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Poropizzaset & pukin odotusta...

Lunta! Paljon lunta!
 
Lapin lumo inspiroi iltapalapizzareseptin,
jonka kehtaa jakaa teillekin...
 
 
Poropizzaset
 
Pohja:
 
Kurkelan Tilan Kaurarieskasia
 
Täyte:
 
Dolmion luomu bolognese-kastiketta
Turunmaa-juustoa
kylmäsavupororouhetta
suolakurkkua
puolukkahilloa
 
 
Sivele rieskalle tomaattikastiketta. Höylää kolme siivua juustoa per rieskaneliö.
Ripottele päälle kylmäsavupororouhetta ja suolakurkkuviipale.
Paista 225c kunnes juusto sulaa.
Lämpimän pizzasen päälle lusikallinen puolukkahilloa
ja ääntä kohti.
 
Oi joi joi.
 
Testiryhmäkin puhkesi vuolaisiin suitsutuksiin
(paitsi Pikku Herra, joka tilasi "pelkkää lieskaa ja voita").
 
Kaksi yötä ja pukki täyttää nämä reet.
Pukilla alkoi olla homma pulkassa aattoiltaa varten.
Käytiin tarkistamassa pukin luona,
että Pikku Herran kirje oli varmasti tullut perille.
Olihan se, mutta vielä pitäisi jaksaa olla kaksi iltaa kiltisti...
 
 
 


keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Gamla stan i Stockholm

Piipahdimme itsenäisyyspäivän alla
ihastelemassa Tukholman vanhan kaupungin joulumarkkinoita.






 


 

 
Paluumatkalle paikallislehti lupasi myrskyä nimeltä Sven.
Ja voin kertoa, että vuosikymmenen myrskyksikin jälkeenpäin tituleerattu Sven
sai laivan tuntumaan tonnikalapurkilta laineilla...

maanantai 16. joulukuuta 2013

Rongo on muuttanut...

...mutta ei onneksi muuttunut.
 
 
Edelleen kylän paras latte.
 
 
Edelleen käsittämättömän hyvät pikkusuolaiset,
 mm. pesto-mozzarella-toast.
 
 
Edelleen kylän kutsuvin kahvila-miljöö.
(kännyräpsyt ovat rikollisia, kun yrittää tehdä oikeutta ihanalle Rongolle)

 
 
Uusin Mondo löytyi kahviseuraksi
ja kaunis juttu kotikylästä.
Lehdessä suositeltiin piipahtamaan Rongoon...
 


perjantai 13. joulukuuta 2013

Porvoon Lucia-neito

Raatihuoneen torilla oli klo 18.00
kaunis tunnelma...
 

 
Lucia-neito on kruunattu Porvoossa ensi kerran
tiettävästi jo vuonna 1898.
Kaunis traditio saa kaupunkilaiset kerääntymään
Raatihuoneen torille ihastelemaan Luciaa,
joka tuo valoa talven pimeimpään aikaan.
 
 
Ute är mörkt och kallt. I alla husen
lyser nu överallt de tända ljusen.
Nu kommer någon där, jag vet nog vem det är:
Sankta Lucia, Sankta Lucia.
 
 
Café Fannyn ikkuna loisti kutsuvana
Raatihuoneen torin laidalla
pakastuvassa illassa...
 
 
Glögi ja yksi ruokaympyräni vakiotuote,
Runebergin torttu,
kruunasi illan.
 
 
 
Vuoden valottomin aika osaa olla kaunis...
 

 
Iloa ja valoa Lucian päivän iltaan!


torstai 12. joulukuuta 2013

Taivaalla tähtivyö... Ute är mörkt och kallt...

Taivaalla tähtivyö kirkkaana loistaa,
viestiä jouluyön tuikkeensa toistaa.
Taivainen kirkkaus, riemuisa julistus.
Kynttilät syttyy, kynttilät syttyy.
 
Ute är mörkt och kallt. I alla husen
lyser nu överallt de tända ljusen.
Nu kommer någon där, jag vet nog vem det är:
Sankta Lucia, Sankta Lucia.
 
 
 
Valoa vuoden pimeimpään aikaan
tuo huomenna Lucia-neito.
 
Lucia kruunataan täällä Porvoossa
huomenna Vanhassa kaupungissa
Raatihuoneen edustalla klo 18.00.