lauantai 4. tammikuuta 2014

Mathias Rosenlund - Vaskivuorentie 20

Minua on kosketettu syvältä.
Enemmän kuin puhuteltu.
Vaskivuorentie 20 piti lukea loppuun,
vaikka olisi tehnyt mieli ummistaa silmät.
 
 
Pääministeri Jyrki Katainen vakuuttaa,
että kaikki työ kannattaa.
Mathias Rosenlund vakuuttaa
väitteen joksikin aivan muuksi.
 
Rosenlundin omaelämäkerrallinen esikoisteos
kuvaa tämän päivän hyvinvointiyhteiskuntamme köyhyyttä
niin pysäyttävästi, että kirjan haluaisi laskea kädestään.
Samoin kuin haluaisi kääntää kanavaa,
kun mainoskatkolla Kirkon ulkomaanapu näyttää
kuvia nälkäisistä lapsista.
 
Pelkään, että kukaan ei välitä. Että tästä tulee ontto rääkäisy,
jota kukaan ei kuule.
 
Mathiaksen sanat ovat niin väkeviä,
että ne jättävät minuun pysyvän jäljen.
Hänen sanansa kuulee. Ne suorastaan tuntee.
Ne eivät ole onttoja rääkäisyjä,
vaan häpeämätöntä rehellisyyttä.
 
Vantaan Myyrmäessä, keittiönpöydän ääressä
kirjoitettu teos köyhyydestä on valittu Runeberg -palkintoehdokkaaksi.
*klik*
Rosenlund sanoo Uusimaa -lehden haastattelussa,
että halusi kertoa kirjallaan siitä, miltä tuntuu olla köyhä ja huono-osainen
vauraassa hyvinvointivaltiossa.
– Kyse on siitä, minkälaista toivottomuutta köyhyys aiheuttaa,
tilan josta ei pääse nousemaan,
jossa ei ole unelmia.
– Kuten isäni kerran sanoi, ettei ole elänyt, ollut olemassa vain.
 
 
Tasan 10 vuotta sitten Barbara Ehrenreich,
toimittaja ja kirjailija, kokeili itse,
millaista on yrittää tulla toimeen kuuden dollarin tuntipalkalla.
Amerikkalaisen unelman ydinhän on sitä, että uskotaan,
että kuka tahansa voi rikastua kovalla työnteolla.
 
Ehrenreich muutti akateemisen elämänsä pienipalkkaisen
amerikkalaisen arjeksi työskennellen mm. tarjoilijana, siivoojana ja myymäläapulaisena.
Ehrenreichin kokemuksista syntyi kirja Nälkäpalkalla,
joka pysäytti minut vuonna 2003.
Ahdistus oli kuitenkin helppoa sulkea pois,
kanavaa oli helppoa kääntää,
koska Suomessa kaikki oli toisin.
Meillä on hyvinvointiyhteiskunta,
jossa kaikista pidetään huolta.
 
Sitten tuli Rosenlund ja avasi silmäni lopullisesti.
Ehrenreich kokeili köyhän elämää Yhdysvalloissa,
Rosenlund kertoo oman elämänsä todellisuudesta Etelä-Suomessa.
 
Kymmenen vuotta sitten ensi-iltansa sai elokuva,
joka puhutteli minua kovasti.
 
 
Mitähän Rosenlund ajatteli elokuvasta,
jossa nousukkaille oli tarjolla uudenlaisia elämysmatkoja kotimaassa:
Asunnottomana Espoossa, Kolmivuorotyöntekijänä Vantaalla tai Työttömänä Jakomäessä?
Minua elokuva puhutteli kovasti,
mutta tänään näen elokuvan hillittömyyden jollakin tapaa irvokkaana.
 
Kaiken tämän keskellä on kaksi asiaa,
jotka palavat sisälläni ja saavat minut jatkamaan:
kirjoittaminen, lapset.
 
(kursivoidut lainaukset Rosenlundin kirjasta sekä Uusimaa-lehden artikkelista.)


13 kommenttia:

  1. Tärkeän asian otit esille. Kiitos samalla kirjavinkistä. Joskus lukeminen tekee kipeää ja koskettaa murheellisellakin tavalla -ettemme unohtaisi tai kävelisi ohitse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri niin, Marianne N! Jotta emme unohtaisi...

      Poista
  2. Voi miten hieno kirjoitus, Milla! Olet löytänyt hienoimmat ja tärkeimmät otteet Rosenlundilta. En ollut huomannutkaan, että hänet on valittu Runeberg-ehdokkaaksi. Nyt odotan jännittyneenä, että hän saisi tämän palkinnon. Hän on sen totisesti ansainnut - ja hän myös tarvitsee sitä eniten. Voi kuvitella, miten suuri kannustin Runeberg-voitto Rosenlundille olisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Marjatta! Paikallislehtemme Uusimaa uutisoi Rosenlundin ehdokkuudesta, artikkeli jo pelkästään oli pysäyttävä. Toivon sydämestäni voittoa Rosenlundille!

      Poista
  3. Kiitos kirjavinkistä, tuo pitää ehdottomasti lukea. Luin juuri Taivaslaulu-kirjan ja minusta sekin oli ahdistavaa luettavaa, tosin eri aiheesta kuin nämä sinun vinkkaamasi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, Taivaslaulun aihepiiri on omalla tavallaan ahdistavaa luettavaa. Rohkea romaanin aihevalinta Pauliina Rauhalalta.

      Poista
  4. Juuri luin tuosta kirjasta jostain. Täytyypä laittaa muistiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yle Areenasta löytyy muuten todella mielenkiintoinen haastattelu Rosenlundilta kirjaan liittyen. Vaikuttava kirjailija, osaa hienosti pukea ajatukset sanoiksi myös haastateltavana.

      http://areena.yle.fi/tv/2095270

      Poista
  5. ♥harmi,että mun tulee nykysin luetteua aika vähän...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä on 159 sivua hyvää syytä aloittaa lukeminen... ;)

      Poista
  6. http://www.uusimaa.fi/artikkeli/270199-aanesta-varjo-runeberg-voittaja

    MUISTAKAA äänestää omaa suosikkianne Varjo-Runeberg-äänestyksessä!!!

    VastaaPoista
  7. Kirjoitit tosi kiinnostavasti tästä ja nostit hyviä vertailukohteita. En ole vielä lukenut tätä, mutta kirja kyllä kiinnostaa niin, että taidan varata kirjastosta.

    Nälkäpalkallakin olisi varmasti kiinnostava kirja, mutta onhan se jotenkin myös hyvin amerikkalainen kirja, koska köyhyyttä katsotaan eräänlaisen sosiologisen leikin kautta. Mutta toki se, että kirjan takana on tarkoitus herätellä, on jo hyväksi.

    Sinulla on hieno blogi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja!

      Kymmenen vuotta sitten Nälkäpalkalla kosketti ja pysäytti, mutta luettuani Rosenlundin omaelämäkerrallisen tuotoksen, minua alkoi lähinnä ärsyttää Ehrenreichin erinomaisesti määrittelemäsi "sosiologinen leikki". Ehrenreichillä oli takaportti: oma keskiluokkainen elämänsä. Samoin kuin kaiken maailman selviytyjät-kisaajilla televisiossa. Lopulta kenenkään heistä ei tarvitse selviytyä, jaksaa vain tietty aika epämukavuutta ja palata omalle mukavuusalueelleen.

      Koskettava selviytymistarina on myös Veitsen terällä (2012), Christer Lybäckin omaelämäkerta. Menestyvän ortopedin tarina arvostetuksi kirurgiksi ei olekaan se kaikkein ennalta-arvattavin.

      Poista