lauantai 26. huhtikuuta 2014

Anna-Leena Härkönen: Takana puhumisen taito

 
Kirjan ja ruusun päivää vietettiin jälleen 23.4.
Päivän tarkoitus on juhlistaa kirjoja ja ajankohdaksi on valittu
kahden klassikkokirjailijan kuolinpäivä.
Päivän ajatuksena kuulemma on, että mies ostaa naiselle ruusun
ja nainen miehelle kirjan.
Muistan tunteen, joka aikanaan valtasi minut kuullessani tämän
totaalisen aivopierun.
Siis wooooot!?!!!??!!
Mä mitään ruusuilla tee,
mutta kirjalahjalla miestä voi onnistaa.
Sen enempää tähän älyttömään ajatukseen päivän
tarkoituksesta takertumatta
tuuletan peittelemättömästi innostustani
tämän vuoden
Kirjan ruusun päivän kirjailijavalinnasta.
 
 
Kirjakauppaliitto on kehittänyt loistavan konseptin,
jossa Kirjan ja ruusun päivänä julkaistaan Ruusu-kirjailijan
erikoisteos, jota jaetaan ainoastaan kyseisenä päivänä
kaupantekijäisiksi yli 10€ kirjaostoksesta.
Kyrön Miniän ja Tervon Jarrusukan jälkeen
sitä osasi odottaa yhtä kovaa tekijää tällekin vuodelle.
Ja koska arvatenkin oli naiskirjailijan vuoro,
uskalsin salaa toivoa lempinaiskirjailijani teosta tälle vuodelle.
 
Ja kyllä. Härköstä tänä vuonna. Ou jee.
 
Takana puhumisen taito jatkaa Härkösen loistavaa bibliografiaa.
Helsingin Sanomien Heikki Hellman arvosteli 3.8.1993
Härkösen ensimmäisen novellikokoelman Karusellimatkan seuraavasti:
Novellisti Härkönen ei kuitenkaan ole; hänen lahjakkuutensa on selvästi romaanin rakentamisessa.
21 vuotta myöhemmin, kuudennen novelli/pakinakokoelman jälkeen, rohkenen sanoa,
että Härkösen lahjakkuus tiivistyy juuri novellistina ja pakinoitsijana.
Härkösen taituruus dialogin kirjoittajana on toki parhaimmillaan romaaneissa,
mutta novelleissa ja lyhyissä kirjoituksissa hänen terävyys
ja tarkkanäköisyys sekä ilmaisun rohkeus luovat pistämätöntä jälkeä.
 
 
Aurinkoinen lauantai.
Tyhjä talo.
Tyttären lukutuolin lainaus.
Tuore Härkönen.
Elämä on.
 
 
Syntilista sai ulvomaan ääneen naurusta.
Eläköön ero!:ssa sanotaan ääneen se, mitä ei yleensä uskalleta.
Moka ja Mummugeeli ovat herkullista itsensä likoon pistämistä.
32 pakinaa ovat täyttä tavaraa,
laadukasta tykitystä härkösmäisesti.
 
Aurinkoisella terassilla iski kuitenkin haikeus.
Halu jarrutella kirjan loppuun lukemista.
Tunnistatteko fiiliksen, jossa hyvää kirjaa ei haluaisi lukea loppuun? 
 
Täytyy jaksaa odottaa syksyyn, jolloin ilmestyy
Härkösen romaani Kaikki oikein, joka kertoo lottovoittajapariskunnasta.
 
Huoh. Jäitä poltellen.
 
p.s. Härkönen palkittiin Veijo Meri-palkinnolla...
ONNEA, Anna-Leena!


6 kommenttia:

  1. ♥ Hieno postaus! Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  2. Kiitos, Riitta Sinikka! Aurinkoa viikonloppuusi :)

    VastaaPoista
  3. Voi, tuo Härkönen pitää ehdottomasti lukea! Tiedän tunteen, kun on oikein hyvä kirja kesken ja ei haluaisi sen loppuvan... Mukavaa sunnuntaita :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin, Mari! :)
      Pahin ahdistus tuli Potter-sagan kanssa: viimeistä sivua viimeisessä kirjassa ei olisi halunnut kääntää, koska se oli sitten siinä. ;)

      Poista
  4. Onpa ihanaa nähdä, kuinka paljon pidät kirjoista. Härkösellä on tosiaan napakka ja tarkkanäköisen osuva tapa ilmaista asiat. Nyt täytyisi hankkia sopivaa kesälukemista ja riippukeinu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riippukeinu olisi täälläkin ostoslistalla: edellinen kului puhki. (!!!)

      Jos saisin valita kaksi asiaa, joita tekisin loppuelämäni, valitsisin matkustamisen ja lukemisen. :)

      Vinkkaa Marianne hyvistä kesälukemisista ;)

      Poista