maanantai 28. huhtikuuta 2014

Pariisilainen loppu

Tien pää Pariisissa.
Sen elämän tien.
Nähtävyys ja kuolema ei ihan ensimmäisenä tunnu
mahtuvan samaan lauseeseen,
mutta pariisilaiselle hautausmaalle
myydään karttoja ja
katakombeihin pääsylippuja.
 
Eittämättä kaksi Pariisin must-to-see-kohdetta ovat
Cimetière du Père-Lachaise, Père-Lachaisen hautausmaa
ja
Pariisin katakombit.
 
 
Père-Lachaisen metrosta noustessa kannattaa ostaa 2,50€:n kartta
viereiselle hautausmaalle.
Muuten Jim Morrisonin hauta jää näkemättä.
Sen kokoluokan viimeisien leposijojen paikka Cimetière du Père-Lachaise on.
 
 
Hautausmaa on hyvin kaunis ja rauhallinen.
Oman eksotiikkansa hautausmaalle tuovat kadunnimet
ja ilman niitä paikassa olisikin mahdotonta suunnistaa.
Me etsimme sinne, minne sadat jenkkituristit näyttivät tekevän pyhiinvaellusmatkaansa.
Jim Morrisonin haudalle.
 
 
Paikka on koruton ja aidattu ja ympärillä parveili paljon jenkkejä.
Hautapaikan viereiseen puuhun liimatut sadat purkkaklöntit ihmetyttivät.
Tässä kohtaa myönnän aukkoni sivistyksessä.
Siis mitä?!?
 
 
 
Wikipedia kertoo, että Jim Morrisonin hautajaisseremonia oli koruton ja nopea
ja paikalla ainoastaan muutamia henkilöitä. Jim Morrison kuoli epäselvissä olosuhteissa 3.7.1971 ja  hänen  hautansa oli pitkään merkitsemätön.
Pére-Lachaisen hautapaikkoja ei ollut mahdollista ostaa vaan ainoastaan vuokrata
ja Morrisonin haudan vuokra-aika oli määrätty kestämään 30 vuotta.
Jo vuosia haudan luona vieraili suuret ihmismassat
ja hautapaikka on ollut kävijämääriltään Pariisin suosituimpia nähtävyyksiä.
Vuokra-ajan umpeutumisajankohdan lähestyessä 2000-luvun alussa,
hautausmaan hallinto päätti, että Morrison kaivetaan ylös 
ja ruumis on haudattava jonnekin muualle niin nopeasti kuin juridisesti olisi mahdollista.
Haudan vuokrasopimuksen päättymispäivän lähestyessä Pére Lachaisen hallinto kuitenkin ilmoitti, että Jim Morrison saa pysyä haudassaan.
Itselleni Doorsin musiikki ei ole koskaan kolahtanut
enkä itse pidä selkeästi vaikeasti päihdeongelmaista Morrisonia kulttihahmona,
mutta Morrisonin muuttuminen legendaksi,
jonka haudalle matkustetaan varta vasten Atlantin takaa,
kiehtoo kovasti.
 
Aurinkoisena huhtikuun aamuna Morrisonin haudalla oli leveällä jenkkiaksentilla
puhuva mies, joka oli kertomansa mukaan käynyt idolinsa haudalla ensi kerran
jo 70-luvulla. Tällaiset kohtaamiset kiehtovat minua.
 
 
Auringon helliessä huhtikuun alun Pariisia
me suunnistimme kulkumme maan alle katakombeihin,
joka on vaikuttava paikka.
Miljoonien pariisilaisten jäännökset on kasattu katakombeihin
ja tunnelmaa on vaikeaa kuvailla.
Turistikierroksia tänne tehtiin jo 1800-luvulla
ja nykyisin luolastoihin pääsee 200 ihmistä kerrallaan.


 
Eräs kuolema Pariisissa kosketti minua aikanaan kovasti.
Muistan edelleen sunnuntaiaamun 31.8.1997
ja uutisen Prinsessa Dianan kuolemasta.
 
Olen pikkutyttönä ihaillut Dianaa kovasti ja
kerännyt leikekirjaan kaikki lehtileikkeet hänestä vuodesta 1980 alkaen.
Muistan, kuinka sain ostaa lähikaupasta Apu-lehden ihan vain
Dianan kuvien vuoksi.
Prinssi Charles ja Diana julkaisivat kihlauksen
ja lehtijuttu oli 5-vuotiaalle tytölle henkiin herännyt prinsessasatu.
Dianan häät muistan edelleen kuin eilisen päivän.
Olimme äitini kanssa nauliutuneet television ääreen ja
silloin puolivuotias pikkusiskoni sai sitteriin elämänsä ensimmäisen Muru-eskimon,
jotta olisi hiljaa seremonian kriittisimmät hetket.
Olin lumoutunut häistä ja Dianasta.
 
Niin naiivilta kuin se kuulostaakin,
ihailin Dianaa läpi hänen elämänsä.
Ja siksi 31.7.1997 on jäänyt mieleen.
 
 
 
Halusin mennä Pariisissa paikalle,
jossa kohtalokas auto-onnettomuus tapahtui.
 Pont de l´Alman tunnelissa henkivartija menetti auton hallinnan
ja lopun tiedämmekin.
 
Kyseisen tunnelin päällä on Vapauden liekki- muistomerkki,
joka alun perin on ranskalais-amerikkalaisen ystävyyden muistomerkki.
Ranskan kansa lahjoitti Yhdysvalloille vapauden patsaan
ja osana rakennusprojektia tehtiin mallinnoksia.
Vapauden liekki Pariisissa on autenttinen Vapauden patsaan liekin kanssa.
Prinsessa Dianan kuolinpaikan epäviralliseksi muistomerkiksi muodostunut Vapauden liekki
on Pont de l´Alman tunnelin yläpuolella
ja paikalla on ehtinyt käydä muutama muukin Diana -fani ennen minua
muurin muistokirjoituksista päätellen...
 
 


9 kommenttia:

  1. Juu, en minäkään oikein Jim Morrisonista ole tiennyt mitään, mut muistan mitä olin tekemässä kun mies tuli sanomaan et Diana on kuollut. HUI. Olin poimimassa mustaherukoita. Se on yks hetki minkä muistaa. Sit on Estonia ja 11.9. mitkä päivät muistaa.
    Hieno Pariisin reissu ollut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä oli hyvä reissu :)
      Osuit Emilie nappiin: juuri nuo kolme hetkeä mInäkin muistan elokuvamaisesti... Mutta nämäkin muistot ovat tärkeitä: osaa arvostaa sitä mitä on, tässä ja nyt...

      Poista
  2. Erittäin mielenkiintoinen postaus...Hauskaa Vappua sinulle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Lovviisa! :) Oikein ihanata Vappua Sinullekin!

      Poista
  3. Ihania kuvia. Kävin mieheni kanssa Pariisissa muutama vuosi sitten ja hän olisi halunnut tutustua katacombeihin, mutta minä en uskaltanut sinne - niin pitkäksi aikaa maan alle. Sen sijaan hautausmailla kävelystä pidin, Seinen rannoista, Montmartren takana olevasta viinitarhasta, iltavalosta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja! :) Seuraavan kerran rohkeasti vaan sinne maan alle, on vaikuttava kokemus. Pariisi pökerryttää, eikö vain? ;)

      Poista
  4. Mielenkiintoinen matkakuvaus!

    Ai, Pariisissakin on katakombeja. Minä kävin viime keväänä Palermon katakombeissa Jari Järvelän kuvausten innoittamana. Matkan teemaksi muodostui muutoinkin kuolema, kun ihmettelimme sisilialaisten tapaa haudata vainajansa toinen toisensa päälle muurattuihin arkkukoloihin, kuin lipaston laatikoihin, vanhemmat sukulaiset alinna ja tuoreimmat ruumiit yläilmoissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hautausmaat ovat hyvin mielenkiintoisia kohteita ulkomailla. Sisialainen traditio kuulostaa varsin mielenkiintoiselta. Ja Berliini-postauksesi sai muuten kipinän Saksan-matkaan... ;)

      Poista
  5. Tosi mielenkiintoinen teksti! Ja matkakuume nousee entisestään...;)

    VastaaPoista