torstai 17. huhtikuuta 2014

Pariisin eväät

Ranskalainen ruokakulttuuri ja ranskalainen keittiö
on päässyt Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon.
Ranskassa syöminen ei ole ihan pikkujuttu.

Ja koska syöminen on minullekin enemmän kuin pikkujuttu,
on pariisilaiset eväät oman postauksen arvoinen osa matkaa.

Ei ruohosipuleita ristissä, ei sammakoita, etanoita tai ostereita tällä kertaa.
Maanläheisempää. Pirun hyvää ilman niitä tähtiäkin.

Kaikki alkaa ranskalaisella aamiaisella, joka on sinällään käsite.

 
 
Tuoretta leipää, juustoja, café au lait,
tuoremehua, hedelmiä ja croissantteja hillolla.
Olen varmaan edellisessä elämässäni ollut ranskalainen,
koska toimin paremmin tällä setillä kuin perussuomiaamupalalla.
(Tai porvoolainen jo silloinkin,
koska voisin aloittaa jokaisen aamuni Runebergin tortulla
kuten kansallisrunoilijamme tarinan mukaan teki.)
 
Lounastamaan pariisilaiset menevät klo 12-14 ja niin teimme mekin.
Käytännön syistä:
ranskalaisella aamiaisella pärjäsi pidemmälle päivään.

Pariisissa lounaan kyytipojaksi saa usein huikeaa silmänruokaa.
Croque Monsieur, grillattu paahtoleipä (sisällä kinkkua ja juustoa)
maistuu huikealta Notre Damen varjossa.


 
Ranskalainen ketjuravintola Indiana Café tarjoili loistavia burgereita.
Pihvi tuli aidosti mediumina ja minun Roquefort-burgerini oli
sellainen sinfonia suussa, etten hetkeen muista kokeneeni.
 
 
Välipalaksi tuli usein istahdettua kahville tai lasilliselle.
Pariisilaisen liikennekulttuurin ihmettely käy elämyksestä.
 
 
Pariisissa en tilannut Irish Coffeeta vaan Café Normandien:
tujaus calvadosta, s´il vous plait.

 
 
Illalla syödään hyvin paljon myöhempään kuin meillä täällä.
Kahdeksan jälkeen illalla syödään suomalaismakuun tuhdisti,
mutta maassa maan tavalla.
Hotellille kävellessä piti usein ottaa yömyssy,
jotta sai mentyä vatsansa viereen yöpuulle.
 
Etelä-Ranskassa aikoinaan ihastuin anisviina-yömyssyyn:
Pastista juotiin lämpimissä Rivieran illoissa veteen sekoitettuna.
Anisviina on ranskalainen kesäinen juoma,
mutta ilokseni huomasin pariisilaistenkin siemailevan anisviinaa.
Merkkinä Pernod ja kyytipojaksi vettä.
 
 
Matkamuistoksi jäi muutama twisti keittiöön.
Abbessessissa söin huikean burgerin:
ei majoneesia, vaan bearnaise-kastiketta.Toimi!
Toinen tuliainen on kyllä hiukan epäisänmaallista,
mutta rehellisyyden nimissä:
Roquefort toimii lämpimänä paremmin kuin Aura.

4 kommenttia:

  1. Aamiainen Pariisissa - voiko parempaa olla! <3 Onneksi palan Pariisia voi loihtia myös kotiaamiaiselle, vaikka tunnelma ei olekaan autenttinen ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oui, Sini! Pala Pariisia ilmestyy kotiin aamiaisen muodossa hupsista vaan ja on se ainakin semmoinen pikkuinen reissu Ranskaan... ;)
      (arvaapa kuinka monta purkkicroissanttipellillistä on tullut tehtyä reissun jälkeen...)

      Poista