maanantai 9. kesäkuuta 2014

Kosiomatkalla

Yhden Sitkun odottaminen kesti 2185 päivää.
Mutta odotus palkittiin.
 
 
2185 päivää sitten minua pokailtiin
lupauksella veneilystä Porvoon saaristossa.
Kunhan on pikku huoltotoimet ensin tehty.
Kirjoitinkin lupauksista täällä.
 
Sanansa mittainen Mies.
Ei ollut puhe vuodesta.
Lauantai-iltana kosiomatka koitti.
 
Minä halusin joelle ja merelle.
 
 
 
Ilta-auringossa kylpevä Porvoon joki on pakahduttavan kaunis.
Tunnelma oli kuin elokuvassa:
hääparia kuvattiin, iloisia ihmisiä istuskeli joen rannalla
kuin Pariisissa ikään, värit humalluttivat ja ilmassa tuoksui kesä ja meri.
 





Muutama uskalikko pulahti jokeen...
Porvoosta humaltuneita?
 


 
En ole koskaan odottanut mitään 2185 päivää.
Onneksi tätä jaksoin odottaa...


18 kommenttia:

  1. Onnea odotuksen täyttymyksestä.

    VastaaPoista
  2. Mukavaa, että odotus palkittiin! Tuossa pääsee niin lähelle rakennuksia ja rantoja ihan uudesta näkökulmasta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joki on niin kaunis... Olisin voinut jäädä lastuksi laineille...

      Poista
  3. Onnittelut! Olisi voinut noin pitkän mietinnän jälkeen tulla myös mutku.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin jo laittanut koko homman mutku-osastoon. Mutta ei se hitsi ollut unohtanut... ♥

      Poista
  4. Oi! Rinnassani läikähti. Porvoon on kaunis. Mutta kun sitä kauneutta pääsee katsomaan itse joelta käsin, niin se vasta jotain onkin!!! Uskon, että pitkä odotus kannatti! Ja toivon, ettei seuraavaa kertaa tarvitse odottaa ihan noin kauaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, mä sain tänään Mieheltä tasoitus-kuittailun tuosta minun "kasvihuone-viljelystä"... Mutta ehkä sitä oman maan satoa saadaan pöytään 2185 päivän kuluttua. Kauhian lyhytpinnainen Mies minulla... ;)

      Poista
  5. Ooh, tällainen romantikko meinaa melkein pyörtyä ja pakahtua onnesta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se romanttisuus meinasi saada kolauksen siinä 2185 päivän varrella. Useasti. Mutta lauantai-ilta oli wau...

      Poista
  6. Voi apua, miten ihania kuvia! <3 Ihan sydämeen sattuu näitä katsellessa, tulee ihan kauhea koti-ikävä. Olen asunut nyt Pirkanmaalla yli puolet elämästäni (elokuussa tulee 20 vuotta täyteen, Porvoossa asuin elämäni ensimmäiset 19 vuotta), mutta silti olen aina vaan sydämeltäni ja sielultani porvoolainen. Kiitos näistä kuvista! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset

    1. Kiitos Sara.... Olen niin iloinen, että blogini punainen lanka nähdään. Rakkaus Porvooseen. Ja sen rakkauden jakaa varmaankin jokainen, joka on Porvoon sydämeensä päästänyt... Eikä se sieltä hevillä lähde ;)

      Poista