keskiviikko 6. elokuuta 2014

Eräänä toukokuisena aamuyönä vuonna 2006...

Muistatko Sinä, mitä Porvoossa tapahtui 29.5.2006?
Minä muistan.
Vaikka en ollut silloin vielä porvoolainen,
uutiset kirkon tuhopoltosta järkyttivät.
(kuva lainattu)
Näky uutisista oli lohdutonta katsottavaa.
Porvoon kirkko historiallisena rakennuksena on kiistatta
Suomen tunnetuimpia ja merkittävimpiä kirkkoja ja
tuhopolttoa kuvattiinkin kahdeksan vuotta sitten kansalliseksi tappioksi. 
1400-luvulta peräisin oleva kirkko on palanut useita kertoja ja
jatkosodassa 1941 katon läpi tippui pommi, joka jäi onneksi suutariksi.
Mutta se, mitä askolalainen isänmaan toivo teki klo 02.09
tuona toukokuisena aamuyönä, on jotakin täysin käsittämätöntä.
Sen baarireissun hinnaksi tuli lopulta 4,5 miljoonaa euroa.
Tuhopolttaja sai käräjäoikeudessa kolme vuotta vankeutta aivopierustaan,
mutta hovioikeus piti rikosta törkeänä,
koska tulipalosta aiheutui vakavaa vaaraa suurelle joukolle kirkon lähellä asuvia ihmisiä.
Lopullinen tuomio tulikin yli kaksinkertaisena: 6 ja puoli vuotta vankeutta.
Palavia ja kyteviä paanunpaloja sateli yli kahden kilometrin päähän kirkonmäeltä ja
noin 150 ihmistä oli vakavassa välittömässä vaarassa palon aikana.
Koko Vanha Porvoo oli vaarassa tuhoutua.
Kiitos erään taksikuskin,
Suomen suosituin kesäkaupunki ja sen tunnetuin kohde, puinen vanha kaupunki,
on yli päätään edelleen olemassa.
Ilman taksikuskin puhelinsoittoa palokuntaan koko vanhaa kaupunkia ei ehkä enää olisi,
sillä kirkon palohälytysjärjestelmä oli asennettu tarkkailemaan ainoastaan kirkon sisätiloja
ja palohan sai alkunsa kirkon ulkopuolelta.
(kuva lainattu)
Porvoon kirkon kunnostustyöt aloitettiin heti tuhopolton jälkeen ja
kirkko otettiin uudelleen käyttöön 30.11.2008.
Käyn usein kävelemässä kirkolla ja kerran huomasin jotakin todella mielenkiintoista.
Kirkon pihaan, syreenien varjoon,
on jätetty muistutus toukokuiselta aamuyöltä kahdeksan vuoden takaa...


(Lähteitä: täällä ja täällä.)

11 kommenttia:

  1. Hurja juttu tuo palo. Ystäväni veli oli rakentamassa uutta kattoa palaneen tilalle :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun kommentit ovat muuten useamman kerran kadonneet jonnekin, ties minne.

      Poista
    2. Hei Päivi! Outoa tuo kommenttien katoaminen. Kaikki kommentit julkaisen aina. Mutta nämä ainakin tulivat minulle saakka, kiitos niistä! :)

      Poista
    3. Piti vielä sanoa, että todella hurja juttu, mutta onneksi löytyi tahtoa ja osaamista korjaamiseen. Sieltä sinunkin lähipiiristä ;)

      Poista
  2. MINÄ MUISTAN!
    Lordi oli voittanut reilua viikkoa aikaisemmin Euroviisut. (Mitä ihmettä?!) Meille oli syntynyt kolmen pojan jälkeen tyttö. (Mitä ihmettä?!) Ja sen kaiken jälkeen minun kotikirkkoni katto paloi. Helvetti oli jäätynyt... Todellakin. (kts Millainen Elämä: Hard Rock Savonlinna)

    Lintukotoni järkkyi. Puristin kotonani tyttövauvaani sylissäni. Tärisin. Söin Pantteri-karkkeja isosta pussista. Kaipasin Brunbergin lakua ja minttusuklaata. Mikään ei silti lohduttanut.

    Sain koko päivän Porvoosta ja entisiltä porvoolaisilta puheluita ja viestejä. Huoli ja murhe oli yhteinen. Mutta raivoa ei tullut. Ei. Onneksi. Hämmennys ja häpeä askolalaisen isänmaantoivon puolesta nousi. Että ymmärsikö hän ihan oikeasti baari-iltansa aivopierua silloin? Tai nytkään?

    Minulla kesti kauan katsoa Kirkkoani. Se oli häväisty. Se oli raiskattu.
    Onneksi korjaustyöt aloitettiin heti, kun se oli mahdollista.

    Ensimmäiset kerrat palon jälkeen lähestyin kirkkoani hiipien. Peläten omia reaktioitani. Olinhan kokenut siellä paljon, hyvin paljon. Ja kauan kesti, että olin sinut uuden, haalen katonvärin kanssa. Ja uuteen penkkien väriinkin on ollut tottuminen. Nyt se ovat vihreät. Sinäänsä kaunis väri. Mutta minun kirkkoni penkit olivat ruskeat.

    Hienoa, että sinne sisälle on jälkipolvia varten jätetty savunjälkiä ja pihalle muistutuksia. Jospa ne ehkäisisivät tälläisiä kohtalaisen kalliita aivopieruja...

    Mutta siis minä muistan 29.5.2006 tapahtumat. Tokko koskaan unohdankaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan kylmät väreet menivät muistoistasi, KirsiMaritta...
      Kiitos kun jaoit ne <3

      Poista
  3. Minäkin muistan, en unohda koskaan. Porvoon kirkko on rippikirkkoni ja myös aktiivisilta srk-nuorivuosiltani äärettömän tuttu ja rakas paikka. Tuo uutinen oli aivan kammottava, oli vaikeaa ymmärtää että maailmassa voi olla tuollaista(kin) pahuutta ja muistan että uutisesta toipumiseen kului kauan aikaa, ahdisti ja oli paha olla. Tuhotyön jälkeen kirkkoa ei voinut itkemättä katsella.

    Onneksi kirkko ja koko Vanha Porvoo saatiin pelastettua. Olen ikuisesti kiitollinen kaikille niille palomiehille, jotka vaikeissa olosuhteissa saivat palon sammutettua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi! Se toinen vaihtoehto on liian kauhea edes ajatusleikin tasolla...

      Poista
  4. ♥järkyttävä juttu, muistan hyvin.

    VastaaPoista
  5. Kävin tänäkesänä ekakerran Porvoossa ja ihastuin ikihyväksi. Tosi kaunista. Kävin myös kirkossakin. Järkyttävä se kirkonpalo, muistan kyllä.

    VastaaPoista
  6. Huh mikä upea virtuaalimatka Porvooseen tämä sun blogi on! Pitää laittaakin tämä osoite itselle muistiin niin tiedän, missä kaikkialla on PAKKO päästä sitten käymään kun sinne livenä vihdoin pääsen ;)

    VastaaPoista