keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Korvattavissa olevan päivä

Joskus kuppi täyttyy piri pintaan ja on läykkyä yli.
Joskus tapahtuu liikaa asioita samaan aikaan.
Joskus ennen en osannut pysähtyä, vaikka hälytyssireenit
suorastaan ujelsivat.
 
Nyt osaan hiukan paremmin.
Porvoo on minulle pelastusrengas.
 
 
Kukaan ei ole korvaamaton. En edes minä.
 
Isäni kysyi kerran, että jos työnnän sormen vesilasiin,
jääkö sinne kuoppa nostaessani sormen pois.
Olin ihan että mitä sä nyt selität!?!
 
"No jos veden pintaan ei jää kuoppaa, et ole korvaamaton!"
 
Niinpä.
 
Tänään oli päivä, jolloin korvattavissa olevan ihmisen piti ottaa
itselleen päivä "ihan kuin ulkomailla".
 
















 
Tiedättekö tunteen,
kun värejä voi suorastaan hengittää kuten raitista ilmaa?

 
Porvoolla on minuun kumma vaikutus.
Se parantaa.
 
Tämä paikka on minulle enemmän kuin koti...

 


12 kommenttia:

  1. Se onkin hyvä kun on tuollainen pelastusrengas lähellä. Kaunista siellä on!
    Kyllä oli aurinkoinen päivä tänään, vahinko vaan kun ei joutanut kuvaamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset

    1. Ilmainen ja helposti mentävä mielenterveystoimisto... :)

      Poista
  2. Kauniit pelastavat maisemat ja kuvat ♥

    VastaaPoista
  3. Aivan upeita kuvia, ja tuota vesilasivertausta en ole aikaisemmin kuullut. Kuulin tässä jokin aika sitten, että asioiden näkyväksi tekemiseen ei riitä yksistään valo. Siihen tarvitaan myös varjoja. Se laittoi ajattelemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa kaunis ja viisas ajatelma...
      Kiitos kun jaoit sen. Niin totta.

      Poista
  4. Että Porvoo on kyllä kaunis! Olen vain kerran käynyt siellä (sen verran aikuisena että muistan), mutta ihastunut totaalisesti kyllä. Se oli vielä ihan hillittömän kuuma ja aurinkoinen kesäpäivä, oli tosiaan kuin olis ulkomaille astunut :) Jospa ensi kesänä taas pääsisi..

    VastaaPoista