maanantai 30. kesäkuuta 2014

Vadelmaveneellä. Makeemmilla vesillä.

asfaltti tomuinen
tahtoisin oluen
mut ei, en saa
kaupungin vankina
muuta ei tarvita
ku botski ja bensaa
tai ois edes airot
ni soudetaan
vien sut etelään vaimo
 

hankoon PORVOOSEEN
helsinkiä pakoon soudan
hankoon
PORVOOSEEN
lippu mastoon
joo mä oon sun jacques cousteau
vadelmaveneellä
makeemmilla vesillä
hankoon
PORVOOSEEN
helsinkiä pakoon soudan
hankoon
PORVOOSEEN
 

keittiö hikinen
pomoni ihminen
ei ees oo
taivas on sininen
sitä ikinä en
ehdi katsoo
mut silmät kii laitan
ja siel nähään
kuvittelen meille laivan
 
 
hankoon PORVOOSEEN
helsinkiä pakoon soudan
hankoon
PORVOOSEEN
lippu mastoon
joo mä oon sun jacques cousteau
vadelmaveneellä
makeemmilla vesillä
hankoon
PORVOOSEEN
helsinkiä pakoon soudan
hankoon
PORVOOSEEN
 

aallot lyövät
vaahtokarkkeja rantaan
mä työnnän mun varpaat santaan
aallot lyövät
vaahtokarkkeja rantaan
mä työnnän mun varpaat santaan
 
 
hankoon PORVOOSEEN
helsinkiä pakoon soudan
hankoon
PORVOOSEEN
lippu mastoon
joo mä oon sun jacques cousteau
vadelmaveneellä
makeemmilla vesillä
hankoon
PORVOOSEEN
helsinkiä pakoon soudan
hankoon
PORVOOSEEN

vadelmaveneellä
makeemmilla vesillä
hankoon PORVOOSEEN
helsinkiä pakoon soudan
hankoon PORVOOSEEN
 
(Kasmir:Vadelmavene)

perjantai 27. kesäkuuta 2014

Suklaatehtaan varjossa

Hei. Olen Milla ja olen suklisti.
 
Vakavasti riippuvainen suklaasta.
 
En elä päivääkään ilman suklaata. Haluaisin kyllä, mutta en pysty.
 
Asiaa ei helpota se seikka, että kuljen päivittäin suklaatehtaan ohi.
Kahteen kertaan.
 
 
Asiaa ei helpota sekään, että tehtaanmyymälässä saa syödä laareista maistiaisia
niin paljon kuin napa vetää ja käsi kehtaa laareista kauhoa.
Ja minä tyttö se kehtaan.
 
 
Kaksi ja puoli kiloa lähti tänään mukaan (vatsassa salakuljetettuja ei lasketa).
K-A-K-S-I-J-A-P-U-O-L-I-K-I-L-O-A!!!
No ihan vaan vähän lemppareita.
 
 
Toffeepaloja.
 
 
Nougattryffeleitä.
 
 
Riisisuklaata.
 
Ihmisen kannattaa harkita tarkkaan, mitä toivoo.
Nimittäin.
Ala-asteen luokkaretkemme suuntautui aikanaan Brunbergin suklaatehtaalle
ja muistan elävästi sen hetken, kun tuntui, kuin paratiisin ovet olisi avattu
roikkuessani tehtaanmyymälän ovenrivassa.
Voi kunpa asuisin Porvoossa, suklaatehtaan lähellä.
 
Jep, täällä sitä asustellaan. Suklaatehtaan varjossa.
Ja olosuhteiden pakosta valitaan vaatteita, joissa on kumilankavyötärö.
 


tiistai 17. kesäkuuta 2014

Huippumutsin vinkit osa 1

Pikku Herran on kärttänyt jo viikkoja haluavansa leipoa
piparkakkuja.
 
En tiedä mikä on tehnyt minusta niin laiskan ja kaavoihin kangistuneen äidin,
että kun oikeasti en vain jaksanut alkaa leipomaan,
perustelin lapselle, että joulupipareita tehdään ainoastaan jouluna.
 
Milla!
 
Kun pakastimesta löytyi paketti valmistaikinaa,
sain tilaisuuden kerätä irtopisteitä.
Pojan kysyessä jälleen, voitaisko leipoa piparkakkuja,
äiti vastasi että "leivotaan vaan" ja siitä tasajaloin poljettavasta
riemuntanssista ei ollut tulla loppua.
 
"JEEEEEEEEEE! ÄITI SANOI ETTÄ MÄ SAAN LEIPOA PIPALEITA!!!"
 
(plop-plop. Se oli se irtopisteiden ääni.)
 
 
Valvomaton sulatusoperaatio ja taikinanhimoinen Pikku Mies.
Ei haittaa. "Salaa" taikinan syöminen vain lisää huippumutsipisteitä.
 
 
Är det Åland...?


 
Vinkki jokaiselle, joka on ollut vähän väsynyt ja saamaton äiti:
valmistaikinalla olet taas huippumutsi!
 


sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Alba Rio

2192 päivää.
Sitä piti juhlia.
 
 
Kirkkokadun ravintola El Alba on saanut pikkusiskon Jokikadulle.
Tai paremminkin Isosiskon.
Rispektiä omistaja Teija Tuomelle rohkeudesta avata uusi ruokaravintola
Porvoon jo erittäin kilpaillulle alalle.
Porvoo saa reilusti röyhistellä rintaansa ruokamaailmassa,
sillä olemme eittämättä varsin kovatasoinen ravintolakaupunki.
 
Mutta El Alban omistajan rohkeuden ymmärrän,
sillä Kirkkokadun ravintola on kaikin puolin parhaita paloja Porvoosta.
 
Lauantaina päätimme testata Alba Rion pitkän kaavan mukaan
2192 päivän kunniaksi.
 
 
Itse otin alkuun Toast Skagenin.
Takuuvarma klassikko, joka ei pettänyt nytkään.
 
 
2192 päivää matkassa pysynyt Mies otti riimiporoa kukkakaalimoussella.
Oli kuulemma todella hyvää.
 
 
Pääruoaksi otin härkää Café de Paris
ja Mies päivän kalaa, joka oli kuhaa.
Härkä oli juuri niin medium ja maustevoi juuri niin ranskalaisyrttinen,
että OUI!
 
 
Kuha sai osakseen kovasti kehuja, Miehen suusta jopa yläkanttiin, sanoisin.
 
 
Marjainen tiramisu oli onnistunut lopetus.
(omaan makuuni kokin alkoholikäsi olisi voinut olla lorauksen verran hövelimpi)
 
Hyvän ruoan kruunaa El Albasta tuttu erinomainen palvelu ja kaunis miljöö.
Omistaja otti lämpimästi vastaan ja punaviinisuositukseen kannatti luottaa.
Pehmeä espanjalainen sopi ainakin minun suuhun loistavasti.
 
Ja se miljöö.
Olen tykästynyt tähän Jokikadun ja Lundinkadun kulmaan jo edeltävien ravintoiden aikaan.

 
Ruokapuoli oli sen verran täynnä, etten tohtinut kuvata kaunista salia.
Kuten blogiani pidempään lukeneet ovat ehkä huomanneet,
Porvoo on vienyt sydämeni, joten vanhat suurennetut kuvat
menneiltä vuosilta Porvoosta olivat erityisesti mieleeni ja sopivat erinomaisesti sisustukseen.

 
Alabaari on viihtyisä ja mennyt aika näkyy sisustuksessa.

 
Alba Rion sijainti on mitä erinomaisin tässä kylässä,
joten tällä paketilla luulisi pärjäävän Porvoon ravintolamaailmassa.
Hyvä ruoka, parempi mieli.
Tällä setillä se oli sitäkin parempi.
 


perjantai 13. kesäkuuta 2014

Nyhtöpossu cociskylvyssä

Cocis + liha = match made in heaven!
Tällä kertaa nyhtöpossua cocis-kylvyllä...
 
 
NYHTÖPOSSU
 
1,5 kg possun kassleria
1½ dl soijaa
5 dl cocista
3 valkosipulin kynttä
mustapippuria.
 
Hae hyvää lihaa kunnon lihakaupasta.
Minä haen Herekiltä.
Tilattuani 1½ kiloa kassleria lihakauppias totesi
"teetkös´pulled porkkia?"
Taitaa olla hittijuttu.
 
Pilko liha isoiksi paloiksi pataa, päälle muut aineet ja
cocista niin että lihat peittyvät.
125-150 c ainakin 4-5 tuntia.
Liemi talteen ja possun nyhtö haarukalla pieneksi.
 
POSSUN KYLPYVESI eli
COCIS-BBQ-KASTIKE
 
2 dl cocista
2 dl paistolientä
1 rkl limetin mehua
2-4 rkl hunajaa
4 rkl tomaattipyrettä
2 rkl hunaja- tai punaviinietikkaa
valkosipulia
suolaa ja pippuria
1 dl viskiä
1½ dl sweet-chili-kastiketta
4-5 rkl worcestershire-kastiketta
 
Aineet kattilaan ja keittele ½ tuntia.
Tarkista mauta ja nyhdetyn possun kylpyvedeksi
eli kaada nyhdetyn lihan sekaan.
 
Tarjoile Coleslaw-salaatin kanssa pita-leivän sisällä.
Ja ääntä kohti.
 
Aiempi cocis-vinkki täällä.


keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Päivä jolloin satu heräsi eloon...

Muumimaailma avasi kesäkautensa viime lauantaina
ja Pikku Herra oli odottanut päivää enemmän kuin Joulupukin tuloa.
 
 
Päivä muumeilua tekee selvästi hyvää myös aikuisille.
Harvoin näkee yhtä nauravia kasvoja aikuisilla kuin Muumimaailmassa viime lauantaina.
 
 





 
Muumimammakin pysähtyi ihmettelemän Pikku Herran menoa ja meininkiä.
 
Kerrassaan kiva päivä.  
Lapsen ihmetys ja kummastus antaa niin paljon perspektiiviä omaan elämään.
Muumimaailma on hyvä muistutus oikean elämän asenteen säilyttämisen tärkeydestä.
 
Sitä paitsi Muumimamma on hurjan viisas:
 
"Näyttää paljon siistimmältä,
kun tiskit ovat piilossa sängyn alla seuraavaan sateeseen asti."
 
Elämänfilosofiaa minun makuuni!


maanantai 9. kesäkuuta 2014

Kosiomatkalla

Yhden Sitkun odottaminen kesti 2185 päivää.
Mutta odotus palkittiin.
 
 
2185 päivää sitten minua pokailtiin
lupauksella veneilystä Porvoon saaristossa.
Kunhan on pikku huoltotoimet ensin tehty.
Kirjoitinkin lupauksista täällä.
 
Sanansa mittainen Mies.
Ei ollut puhe vuodesta.
Lauantai-iltana kosiomatka koitti.
 
Minä halusin joelle ja merelle.
 
 
 
Ilta-auringossa kylpevä Porvoon joki on pakahduttavan kaunis.
Tunnelma oli kuin elokuvassa:
hääparia kuvattiin, iloisia ihmisiä istuskeli joen rannalla
kuin Pariisissa ikään, värit humalluttivat ja ilmassa tuoksui kesä ja meri.
 





Muutama uskalikko pulahti jokeen...
Porvoosta humaltuneita?
 


 
En ole koskaan odottanut mitään 2185 päivää.
Onneksi tätä jaksoin odottaa...


lauantai 7. kesäkuuta 2014

Matkustusriippuvuudesta

Minulla on tauti, joka on krooninen.
Parantumaton matkakuume.
Suoranainen matkustusriippuvuus.
 
 
Ilmenemismuotona tarve olla koko ajan jokin matka suunnitteilla
ja mielellään varattuna, jotta joka hetki on jotakin, mitä odottaa.
 
Pariisista saavuttuani kysyin huhtikuussa 13-vuotiaalta,
mihin hän haluaisi kesälomalla matkustaa, jos saisi toivoa ihan minne vain maailmalle.
Taisin olla hieman asenteellinen, koska olin valmistautunut
toiveeseen "johonkin lämpimään"
ja näin jo sieluni silmin 13-vuotiaan plaraamassa kännykästään 
vaihtoehtoja uusista biksuista.
 
Tyttö vastasi miettimättä:
"Mä haluaisin nähdä Norjan vuonot."
 
Tytär - Äiti 1-0.
(tai 6-0.)
 
 
Pelkkä tyttären toive sai minussa aikaan wow-efektin
ja siitä se ajatus sitten lähti.



 
Nyt elellään matkustusriippuvaisen yhtä parasta taudinvaihetta.
Reissusuunnitelmien hienosäätöä ja aamukamman väsäämistä.

 
Saara ja Kyllikki Villa ovat kahden polven matkustusriippuvaisia,
jotka kahdestaan reissasivat maailmalla ajalleen ehkä jopa epäsovinnaisesti.
Ou wau.
Elämäntyyli minun makuuni.
 
Itse olen valmis tinkimään matkustusbudjetin vuoksi aika monesta asiasta
ja samalla olen valmis paiskimaan hirmuisesti hommia jos tiedossa on
edes pieni mahdollisuus uuteen reissuun ja seikkailuun.
Olen kohdannut sielunkumppanini, Miehen, joka on aina valmiina uuteen seikkailuun
eikä marise Saarioisten maksalaatikko-kuurista silloin,
jos jokin tuleva matka vaatii hiukan enemmän suun säkiä myöden laittamista.
 
Ja kun molemmilla on luonnevikana sekä yllytyshulluus että seikkailuvietti,
upean elämyskohteen voi keksiä ihan mistä vain:
aina ei kannata edes lähteä merta edemmäs kalaan,
vaan voi tehdä tutkimusmatkan lähiympäristöön ja
heittäytyä turistimoodiin vaikka omassa kotikylässä.


 
 
Eräänä päivänä vallan liikutuin Tyttären huoneessa.
Oveen oli kiinnitetty juliste, jossa lukee:
 
Matkalippu on ainoa ostos,
joka tekee sinusta rikkaamman.
 
Oih. Samaa veri meissä kahdessa virtaa...