maanantai 22. syyskuuta 2014

Teetä ja sympatiaa. Ja vähän Dianaa.

Löysin aarteen...
 
Olen pikkutyttönä ihaillut Dianaa kovasti ja
kerännyt lapsena leikekirjaan kaikki lehtileikkeet hänestä vuodesta 1980 alkaen.
Muistan, kuinka sain ostaa lähikaupasta Apu-lehden ihan vain
Dianan kuvien vuoksi.
 
Prinssi Charles ja Diana julkaisivat kihlauksen
ja lehtijuttu oli 5-vuotiaalle tytölle henkiin herännyt prinsessasatu.
Dianan häät muistan edelleen kuin eilisen päivän.
Olimme äitini kanssa nauliutuneet television ääreen ja
silloin puolivuotias pikkusiskoni sai sitteriin elämänsä ensimmäisen Muru-eskimon,
jotta olisi hiljaa seremonian kriittisimmät hetket.
Olin lumoutunut häistä ja Dianasta.
 
Niin naiivilta kuin se kuulostaakin,
ihailin Dianaa läpi hänen elämänsä.
Ja siksi 31.8.1997 on jäänyt mieleen.
 
Muistot heräsivät henkiin tänään...
 




 
Sain lauantaina Ystävältä yllätyslahjan.
Rrrrrakastamaani Fortnum&Masonin Earl Grey - teetä.
En ollut raaskinut avata lahjapurkkia,
mutta aarteen löytämistä oli syytä juhlistaa...
 

 
Leikekirja kera huumaavan bergamotin tuoksun
nostattivat tolkuttoman Lontoo-kuumeen.
Olen ihan pähkinöinä brittien saarivaltiosta
ja ensi kuussa on odotettavissa jotakin erityistä:
vien äitini, rakkaan Diana-fanitus-kumppanini,
ensi kertaa Lontooseen.
HBD, mommy ♥
 


 


lauantai 20. syyskuuta 2014

Limerikki - blogihaaste & Porvoo ♥

Marjatta haastoi minut mukaan hauskaan runoilun
limerikki-haasteeseen.
Haasteen alullepanija on Opuscolo-blogin Valkoinen Kirahvi,
joka myös kerää blogiinsa meidän bloggareiden kehittelemät limerikkirunot. 
Hän kertoo innostuneensa kehittelemään syksyn iloksi
syyssunnuntai-illan hämärissä iloksemme pienoisen kiertohaasteen.
Idean äitinä on toiminut Anneli Kannon tuore runokirja,
Älytön äyriäinen ja muita eläinriimejä.

 
L niinkuin Limerikki -blogihaaste toimii näin: 
1. Kirjoita limerikki, joka käsittelee jotakin Suomen kaupunkia.  
Runo, joka noudattaa seuraavaa kaavaa: 
"Limerikki on viisisäkeinen , usein pilaileva riimiruno, jonka ensimmäisellä rivillä on mainittava jonkin paikkakunnan nimi. Runomuoto tunnetaan jo 1300 luvulta asti, mutta Edward Learin A Bonk of Nonsense teki sen tunnetuksi ja antoi sille nimen irlantilaisen Limerickin kaupungin mukaan. Runossa pitää keskenään rimmata ensimmäinen, toinen ja viides säe sekä kolmas ja neljäs säe, eli runokielellä:AABBA
(Anneli Kanto, Älytön äyriäinen ja muita eläinriimejä -kirjan alkulehdeltä)

 
2. Julkaise runosi blogissa. Kopioi tekstiisi haasteen säännöt.

3. Mainitse tekstissäsi tämä haasteen alkuperä ja lisää tekstiisi linkki, joka tuo lukijansa tähän kirjoitukseen. (Huom! Ilman linkitystä et voi osallistu haasteeseen. Voit käyttää kuvaa lähdeviitteellä)

4. Kopioi linkki kirjoituksestasi kommenttikenttään, jos haluat runosi myöhemmin tehtävään haasteen koostepostaukseen.

5. Lähetä haaste 3-5 blogikaverillesi. 
Aikaa haasteeseen on syyskuun loppuun saakka - siihen saakka annetaan runosuonen virrata!
 
 
Limerikkini Suuresta Rakkaudestani, Porvoosta :
 
Ei Porvoo anna sielun lakastua,
koska kaupunkiin ei voi kuin rakastua.
 
On täällä elänyt Edelfelt, Runeberg ja Milla,
joka rakkauttaan Porvooseen julistaa blogilla.
 
Ei anna hän syksyn tullen tunteidensa pakastua…
~~~~~
 
Haastan runoilemaan
 
ja

torstai 18. syyskuuta 2014

Kesäilta Haikon selällä

Syyskesä Haikkoossa vuonna 1899 oli kaunis.
Albert Edelfelt kipusi Lennätinvuorelle
 ja ikuisti henkeäsalpaavan näkymän kankaalle.
Teos "Kesäilta Haikon selällä" syntyi Haikkoossa.
Edelfelt teki maalauksesta toisinnon Pariisin maailmannäyttelyn
vuonna 1900 suomalaista paviljonkia varten.
Suomi kuvaa parhaimmillaan...
 
(kuva: klik)
 
Me kipusimme Albert Edelfeltin jalanjäljissä kallioille myös...
 
 
 
Näkymä hengästyttää ja liikuttaa.
Kaikki on kuten on aina ollut.
 
Näköalatornista näkyy Kilpilahdelle saakka
ja männyillä olisi varmasti paljon kerrottavaa meille.
Enemmän kuin merituulten kuiskaukset.
 

 
Kivutessamme Haikon kartanon parkkipaikalta ylös kallioille,
vastaamme tuli huomiota herättävä porukka, joka puhui venäjää
ja kantoi kasapäin Stockmannin muovikasseja mukanaan alas kallioilta.
 
Ylös päästyämme ymmärsimme paikalla olleen jonkin sortin muotikuvaukset,
joiden rekvisiittaa assarit kiireellä purkivat.
 
Jäljelle jäi jotakin...
 



 



lauantai 13. syyskuuta 2014

Pellingin kesätorilla

Tänään on pakko olla vielä kesä,
koska Pellingin kesätorikin oli auki viimeistä kertaa...
 
Saaristo on paras pala Porvoota ja Pellinki on helmien helmi.
Torilla tulee käytyä kesällä ja talvella *klik*
ja olenkin ei pieni- vaan Suurimuotoinen Pellinki-fani.
 
Tänään aurinko häikäisi,
Benitan munkkikahvit maistuivat erityisen hyvältä merituulessa
ja pään kovalevy nollautui täysin.
 


 






 
Kotimatkanvarrella on Borgårdin kartano ja laiska vaimo ehdotti,
että skipataan ruoanlaitto ja syödään ulkona. Sanamukaisesti.
Tuoksut kuuluivat hintaan...

 
Mitä Sinun viikonloppuusi kuuluu?