sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Salonkikelpoista pizzaa @ Gabriel 1763

Yksi ehdoton mansikkapaikkani kotikylälläni
on salonkikelpoista pizzaa tarjoileva Gabriel 1763
Raatihuoneentorin laidalla.
 
Gabrielissa on tullut istuttua mukava ilta jos toinenkin.
Ruoka, miljöö ja tunnelma saavat aina palaamaan uudelleen.
Paikka, jota suosittelen aina lämpimästi
tutuille ja tuntemattomillekin.
 
 
Tänään oli aihetta juhlaan ja onneksi onnistuimme saamaan pöytävarauksen,
sillä Gabrielin ovi kävi tiuhaan.
Oli kuulemma ainoa Vanhan kaupungin avoinna oleva ravintola
tänä sunnuntaina
(jota emme tienneet, sillä Gabriel oli meidän plan A).
 
 
Aiemmilla listoilla ovat olleet
suosikkini Pellinki ja Jubilee.
Nykyisen listan lähes kaikki upeat pizzojen makukombot
on testattu,
joten iloisena yllätyksenä oli tarjolla
Joulun gourmet-pizza:
pekonia, mozzarellaa, omenahilloketta, saksanpähkinää, pinaattia sekä balsamicoa.
Ah: minulle!
 
 
Pöytään kannettiin myös
Rautakauppa
(savustettu poro, tatti, paahdettu valkosipuli, savustettu chilikastike, pinjansiemenet, rosmariini)
ja Pormestari
(talon pulled pork, paahdettu sipuli, paprikamajoneesi, tuore oregano, tuore chili).
 
Kaikki sulaa sinfoniaa suussa!
 
Pizzan kanssa sopi mainiosti Malmgårdin vaalea olut.
 
Jälkiruoaksi riittää usein Vanha kaupunki...
 





 

lauantai 27. joulukuuta 2014

Blinit & Bye Bye joulu

Jokajouluinen ongelma,
jääkaappi täynnä syömätöntä jouluruokaa,
ratkaistaan valurautapannulla ja blinitaikinalla.

 
Blinit ovat lapsuuteni herkku
ja vuosi sitten kerroinkin teille suhteestani
näihin ei ohukaisiin, vaan paksukaisiin:

 
Blinit veivät sydämeni jo lapsena.
Isäni työskenteli pitkään Venäjällä ja
toi perheeseemme ripauksen vierasta kulttuuria.
Blini-iltoina pöytäliinana oli
villainen maatuska-huivi
ja isä paistoi blinejä enemmän kuin jaksoimme syödä.
Sammen mätiä, smetanaa ja sipulia
lastattiin lämpöisen paksukaisen päälle runsaalla kädellä.
 
Koska itselleni ja valurautapannuille ei ole muodostunut luontevaa ja toimivaa suhdetta,
olen hommannut oman blininpaistajani.
 
(No. Osaan vaihtaa talvirenkaatkin itse,
mutta joskus on ihanaa heittäytyä passattavaksi...)
 
Sinfonia suussa syntyy muikunmädistä, smetanasta ja punasipulisilpusta.
Muuta ei tarvita.

 
Vaikka muuta ei tarvita, blinit ovat eräänlainen joulunajan pyttipannu.
Joulupöydästä jäi yli muikunmädin, smetanan ja punasipulisilpun lisäksi
siikaröraa, joka sopii erinomaisesti blineille.
Samoin metsäsienisalaatti, graavilohi, kylmäsavulohi ja graavisiika 
pääsivät blinipöytään.



 
Kuten viime blini-postauksessanikin lupasin,
blinien syöminen on sarjassamme parasta, mitä voi tehdä housut jalassa.
 
Blinit nautitaan ehdottomasti kera kylmän oluen...
 
Vatsan viereen voi käydä ruokalevolle ja
kaveriksi sopii joulupukin kontista löytynyt
Ville Haapasalon
"Et kuitenkaan usko..."
(joka muuten sopii aivan tolkuttoman hyvin joulunajan ähkyn lukemistoksi:
Kauko Röyhkän kepeästi  kirjoittamaa painavaa tekstiä
Villen Venäjän vuosista...)

 
I feel like Maatuska...
 


torstai 25. joulukuuta 2014

Kyllä minä niin mieleni pahoitin kun menivät koskemaan Paradis-rasiaan

Niin. Olen suklisti
ja minulla on varsin intohimoinen suhde suklaaseen.
 
Paradis-rasia on ehkä oleellisin osa jouluani.
 
Keltaisessa kannessa lukee
"En tradition sedan 1957".
 
MITEN IHMEESSÄ SINNE ON SITTEN
MENTY LISÄÄMÄÄN
KONVEHTI, JOKA MAISTUU
WC-RAIKASTIMELTA???
 
 
Eikö tämä tuunaus- ja stailaushimoinen maailma olisi voinut jättää
edes Paradis-rasian rauhaan?!?
 
 
Ja semmoinen pikkujuttu, Marabou.
Tämä boxi EI ole traditio vuodesta 1957.
Tämä on silkkaa hulluutta vuodesta 2014.
 
Ugh. Olen puhunut.
 
 
(kuvassa : Pitäkää tunkkinne - osuus joulusta.)


maanantai 22. joulukuuta 2014

Skärgårdsjul - Saaristojoulu

Minun joulutunnelmani löytyy
viimeistään Pellingin joulumarkkinoilta,
josta käymme ostamassa paikallisilta kalastajilta
joulupöydän kalaherkut.
 
 
Skärgårdsjul - Saaristolaisjoulu Pellingissä
alkoi vuonna 2010 ja perinteeksi muodostunut tapahtuma
on meidän nykyinen joulutraditio.
On muuten hauskaa, kuinka tavat muokkautuvat.
Omassa lapsuudessani jouluun kuului vallan muita asioita.
 
Viidettä vuotta jonotimme Pellingin lossille ja
tänä vuonna tontut jakoivat autoihin hauskaa ajanvietettä.
 
 
 
Pellingin torilta lähti mukaan kaloja ja saaristolaisleipää,
Skärgårdshemmet:issä kävimme glögillä.
 
 
Saariston rannat eivät olleet vielä jäisiä,
mutta äärimmäisen kauniit silti...








 
Kotimatkalla alkoi pyryttää lunta...


 
 
Hyvää Joulua kaikille ihanille!
God Jul önskar jag er alla!
 


lauantai 13. joulukuuta 2014

Lucian päivä

Talven pimeimpänä aikana
Lucia tuo valoa meille.
 
 
 
Lucia-neito on kruunattu Porvoossa ensi kerran
tiettävästi jo vuonna 1898.
Kaunis traditio saa kaupunkilaiset kerääntymään
Raatihuoneen torille ihastelemaan Luciaa,
joka tuo sitä paljon kaivattua valoa talven pimeimpiin hetkiin.
 
 
 
Ute är mörkt och kallt. I alla husen
lyser nu överallt de tända ljusen.
Nu kommer någon där, jag vet nog vem det är:
Sankta Lucia, Sankta Lucia.

Taivaalla tähtivyö kirkkaana loistaa,
viestiä jouluyön tuikkeensa toistaa.
Taivainen kirkkaus, riemuisa julistus.
Kynttilät syttyy, kynttilät syttyy.
 
Viime vuoden tunnelmia täällä.
 


maanantai 8. joulukuuta 2014

Strömforsin ruukin joulu

Lähdimme naapuriin Loviisaan jouluilemaan.
Strömforsin ruukin vanhassa miljöössä
oli sunnuntaina joulumarkkinat.
Käsityöläisten puodit olivat harmaan tihkusateen keskellä
lämpöisen kutsuvia pesiä.
 

 
Tallimäellä oli Hembölen kiertävä kotieläintarha,
joka sai oman Matkanjohtajani haltioihinsa.
Lampaita sai harjailla, pupuja sai paijata,
ankat ja kukot olivat sulassa sovussa koirien, aasin ja ponin kanssa.
Ja olipa sikakin mukana röhkimässä.  
 


 
Mukaan tarttui ihana lusikka- taulu
haarukka & veitsi- taulun kaveriksi.

 
Loviisan joulunajan tapahtumatarjonta on vallan houkutteleva.
Ensi viikonloppuna olisi ihana päästä ihastelemaan Wanhan Ajan Joulukoteja...
 

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Porvoon joulumarkkinoilla

Joulu on lähellä.
On on!
Älä katso säätiedotuksia! Luota minuun!
 
Kotikaupunkini on täynnä perinteisiä joulutapahtumia.
Vanhassa kaupungissa Raatihuoneen torilla on joulumarkkinat
tänä viikonloppuna.
 






 
Vesisateessa tämä kyltti nauratti hervottomasti...


 
Ei oltu pojan kanssa sokerista.
Herra Lätäkkömestari nautti loskasta ja vesilammikoista
siinä määrin,
ettei itsekään voinut muuta kuin hymyillä.
 
Joulu on lähellä.